Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. toukokuuta 2025
Ei hänellä ole hätäpäivää. Työtä saa niin paljon kuin tahtoo tehdä. HOMSANTUU. Niin, mutta RISTO. Ei hän minua kaipaa, älä sitä pelkää. Kiittää vain, kun pääsee. HOMSANTUU. Sinusta miehestään! Kuinka se on mahdollista? RISTO. Usko, jos tahdot, mutta niin on asiat. No, mitä tuumaat? Lähdemmekö yhteen matkaan? HOMSANTUU. Kun kysyn mummolta. RISTO. Mummolta?
Oikeanpuolisella seinällä yksinkertainen puusohva, vasemmalla suuri ikkuna, jonka alla on pöytä. Muutamia tuolia siellä täällä. Sylvi tulee sisään. Hän on vangin puvussa ja hyvin väsynyt. ROUVA HAKE. Kas niin, nyt on kaikki ohitse. Ei hätäpäivää enää. Saatte olla ihan rauhassa, Tutkinto on päättynyt, eikä teitä enää milloinkaan viedä oikeuteen. SYLVI. Poltetaan roviolla?
Vähäisen vaan aluksi, ettei patruuni huomaisi. Ei hänellä tulisi hätää olemaan niin kauvan kuin kauneus pysyisi. Ja miksei se pysyisi ? Nuo lapset hän toimittaisi maalle, jos Ville kuolisi. Patruuna luuli varmasti, ettei hän enää sieltä hengissä palaisi. Ei hätäpäivää nyt ! Mutta mikä neuvo olisi häntä auttanut, ellei patruuni olisi tullut?
Karénin rouva oli aivan hämmästyksissään ja toinen rouvasihminen katseli semmoisella muodolla, joka merkitsi, että mitä ihmettä! Pitkän äänettömyyden perästä kysyi Karénin rouva: »No mitä te itse arvelette?» »Hyvä kai se Aappo raukalle olisi päästä hyvien ihmisten turviin, siellähän ei olisi hätäpäivää.»
HELMI. Renne, Renne, sinä teet meidät onnettomiksi. RENNE. Ojenna minulle pärettä tänne ja tulitikkuja. HELMI. Mitä sinä niillä? RENNE. Joutuun, joutuun, eläkä kysele. HELMI. Tässä. Voi, Renne ! RENNE. Mene leipomaan sinä, ja ole voihkimatta. Tässä ei ole hätäpäivää. Me olemme hukassa, Renne! Kuuletkos, nyt ne tulevat! RENNE. Tui, tui, Helmi, tui, tui! HELMI. Hiljaa! Oletkos hullu!
Sata kertaa ja useamminkin olen kulkenut tämän matkan." "Itsennekö vuoksi?" "Niin, ja myös kaikkien niiden, joiden puolesta lupauksia olen täyttänyt. Minä te'en pyhissä-vaellukseni valtuuskirjalla, ja olen tarpeen tullessa muille oppaana. Ell'en olisi tiellenne sattunut, olisitte auttamattomasti hukkuneet. Mutta mitäpä siitä, ei enää hätäpäivää!" Puolen tuntia kului. Noustiin ylemmäs, yhä ylemmäs.
"Kuinka te näinä kovina ja hirmuisina aikoina olette henkenne säilyttäneet?" sanoin minä hämmästyksissäni. "Eipä meillä ole ollut hätäpäivää", sanoivat he iloisesti. "Kuinka se on ymmärrettävä, nyt kun koko maa taistelee nälkäkuoleman kanssa? Ovatko lapsenne kuolleet?" kyselin minä. "Ei ainoatakaan pään vahinkoa ole tullut. Kaikki ovat he terveinä ja vieläpä lihaviakin", sanoi mies iloisesti.
Me alotamme uudelleen, Anna Liisa, eikös niin? Unohdamme pois kaikki ikävät asiat, aivan kuin niitä ei koskaan olisi ollutkaan, ja vietämme iloisia päiviä yhdessä. Herran poika, ei sinulla ole hätäpäivää enää, minä sinua pidän niin hyvänä, niin hyvänä, ettet voi ajatellakaan. Pistän vaikka lasikaappiin, jos tahdot. ANNA LIISA. Kuinka voit tuommoisia puhua?
Niin kauan kuin on teissä nuorissa tämä henki, niin ei ole Suomella hätäpäivää. Hän kääntyi sitten erityisesti Anteron ja Laurin puoleen, jotka astuivat takana: Olisi minulla häneltä teille vähän terveisiäkin. »Sano niille nuorille miehille, kun heidät luultavasti siellä tapaat, etteivät saa antaa hallan henkeänsä panna.
Päivän Sana
Muut Etsivät