Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Päällekarkaus tapahtui tällä kertaa lännen puolelta, Laitasillan yli, ja kaupunki joutui heti vihollisten valtaan. Linna ainoastaan kuusi viikkoa kesti Venäläisten pommeja. Kun ei mitään apua ollut odottamista ja koko maakunta jo oli valloitettu, tapahtui heittämys Heinäk. 29 p. 1714. Varustusväki sai vapaan lähdön ja marsitettiin Iisalmen kautta Pohjanmaalle.
Nyt vasta huomasi Bertelsköld, että matkalaukku oli tehty viheriästä sahviaanista yhteenkäännetyn korin muotoiseksi. Tämä on siis vastauksenne? kysyi hän purren huultaan. Näettekö, jatkoi sotaneuvoksetar, joka, kiikari silmän edessä, ei ollut kreiviä kuulevinaankaan; näettekö, tuolta kaukaa heittelevät tanskalaiset ja preussilaiset mörssärit pommeja Stralsundiin.
Mihin tarkotukseen Hinkki näitä pommeja nimenomaan valmisti, ei hänellä toistaiseksi ollut itselläkään varmaa selvää. Hän oli vaan kerran seistessään rautatientorilla nähnyt armottoman pitkän jonon ryssän sotamiehiä, jotka ylettyen toisesta päästä toria toiseen, ja sittenkään häntää vielä näkymättä, kantoivat olallaan kaksi kivääriä kukin.
Muutaman ajan hän vielä oli polisina ja ansaitsi tämmöisillä ilmiannoilla, jona aikana hän hyvin tutustui näihin ihmisiin; ja vaikka ne olivat herroja, miellyttivät ne Hinkkiä jotakuinkin. Mutta pian hän jätti polisitoimen kokonaan ja rupesi pommeja valmistamaan.
Muuten varsin hyvänsävyinen Sveitsin poliisi sekautui matkailijaliikkeen vähenemisen pelosta sangen tarmokkaasti asiaan ja pakotti venäläiset vallankumoukselliset siirtämään kemiallisen laboratorionsa Pariisiin. Häiritsemättä he siellä valmistivat muutamia pommeja ja uskoivat 1890 erään naisen tehtäväksi salaa kuljettaa nuo vaaralliset esineet pukunsa alla Venäjälle.
Poliisidepartementissa oli kerrottu, että me saimme tehdä mitä ikinä halusimme, miltei jo pommeja, ja että olimme yhteydessä vapaanaolevien vallankumouksellisten kanssa. Tarkastaja käyttäytyi hyvin jäykkänä, ei vastannut tervehdyksiimme eikä poistuessaan sanaakaan virkkanut.
Tällä hetkellä olivat jo eteenpäin marssineet kolonnat ennättäneet meidän kohdallemme. Kun ensimmäiset rivit saapuivat ottelevien rakennusten kohdalle, alkoi taistelu uudestaan. Toisesta rakennuksesta pudotettiin pommeja kadulle, samalla kuin sen seiniä vastaan viskattiin niitä toiselta puolen katua. Siten saimme selville, kumpainenko rakennus oli meikäläisten käsissä.
Mutta Hartman vain kirosi Rautakorkoa, ja me jatkoimme matkaamme. Usein meidät pysäytti poliisi tai sotilaspatrulli, mutta aina meidän onnistui tunnussanojemme avulla päästä pälkäästä. Pommeja ei enää heitetty ikkunoista, viimeiset kävelijät näyttivät hävinneen kaduilta, ja meidän lähimmässä ympäristössämme hiljaisuus tuli yhä syvemmäksi.
Saksassa olosta, värväyksestä, vakoilusta, aseiden kuletuksesta, niistä Arkangelin räjähdyksistä... luettelee V. rauhallisesti, lisäten lopuksi: Kyllä kai tässä hirteen taitaa joutua. No onko hänellä sitten mitään todistuksia siitä, että te olisitte kaikkea tuota tehnyt? Kyllä hän ainakin tietää minun kerran pommeja kulettaneen. Oletteko sen itse myöntänyt? Myönsinhän minä.
Sanoin ottaneeni rajalta tuodakseni muutamia pommeja Etelä-Suomeen, mutta en muka viitsinytkään viedä niitä määräpaikkaan, vaan viskasin ne Kruunupyyssä Åkervikin kievarin luona metsään. Narrasitte siis? Narrasin. Mutta entäs jos ne etsivät sieltä metsästä ja kun eivät löydä, niin väittävät teidän vieneen ne perille?
Päivän Sana
Muut Etsivät