United States or Zambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Suojele nyt onnetonta kaupunkiamme! SVEN. Mä lähden tiedustelemaan! ANTEEO S. Vaan älä viivy kau'an! SVEN. En. Tarpeelliset tiedot saatuani riennän taas kohta tänne teitä suojelemaan. ANTEBO. S. Tanskalaiset! Voi kuinka petyin rauhan toiveissani! Viides kohtaus. Antero Suurpää, Barbro ja Ebba. EBBA. Oi rakas isäni! Sano miksi tämä hirmuittava meteli? BARBRO. Taivaan Jumala!
Raakoihin ja halpoihin tekoihin ei koskaan siellä tarvitse tulla todistajaksi. Tanskalaiset ovat hyvänluontoisia. He ovat kohteliaita, jotenkin rohkeita, hyvin vieraita auttavaisia ja kuuntelevat mielellään isänmaataan ylistettävän. He ovat kopeita historiastaan, merisankariensa urostöistä ja varsinkin sotalaivastostaan ja meriliikkeesen tottuneista rannikkojen asukkaista.
Pimeä tuli äkkiä ja tanskalaiset vetäytyivät takaisin, ja syyksi siihen arveltiin ratsuväen tekemää hyökkäystä. Pekka oli suomalaisineen kauan paikoillaan odottaen saavansa joitakin käskyjä kapteenilta. Viimein tuli Träskogin Matti ja koko joukko hänen naapureitaan.
Ensimäinen hyökkäyksemme saattoi kohta preussiläiset ja tanskalaiset häiriöön, mutta ruhtinas Leopold oli uljas sota-herra: hän kokosi jälleen hajoitetut joukkonsa ja karkoitti meidät neljäsosa-tunnin ajan kestäneen verisen tappelun jälkeen takaisin leiristä ja yli haudan jälleen. Jopa ajoi hän meitä lakealle kentällekin jäljistä.
Hän käytti suurimman osan omaisuudestaan tähän kokoelmaan, jonka perustaja hän on. Museossa on myös paljon katseltavana pohjaisista muinaismuistoista: vanhoja sota-aseita, huonekaluja, keihäiden kärkiä, kauneita kultakoristuksia y.m. Nämä kokoelmat lisäytyvät vaan ehtimiseen, sillä Jutlanti ja tanskalaiset saaret ovat rikkaita muinaismuistoista.
ANTBEO S. En varmaan itsekään tiedä syytä siihen, mutta arvelukseni mukaan ovat Tanskalaiset kavalasti ryntäytyneet kaupunkiamme ryöstämään! EBBA. Haa! Tanskalaiset! ANTERO S. Niin, Ebba nämät julmat verivihollisemme! EBBA. Verivihollisemme! Kuudes kohtaus. Edelliset ja Sven Suurpää, myöhemmin Josua ja vielä myöhemmin Tanskalaisia sotureita. SVEN. Kirous ja perikato!
Sotatorvein ulina ja rumpujen jyrinä kuuluu ensin etäällä, sitte lähempänä. Tähän pauhinaan yhdistyy sittemmin hätä-kellon ääni. Onhan meillä rauha Venäläisten kanssa... Haa!... Jo arvaan, mitenkä asian on laita! Neljäs kohtaus. Antero Suurpää ja Sven Suurpää. ANTERO S. Ken häiritsee yörauhaamme näin kauhistavalla tavalla? SVEN. Ma luulen Tanskalaiset! ANTERO S. Pyhä Maria!
ANTERO S. Jo ovat täällä! He ryntäävät porttia vastaan! JOSUA. Ei kestä portti kauan heidän ankaraa rynnäkköänsä! Paetkaa kiireesti! SVEN. Nyt on liian myöhäistä paeta! Vieläkö janootte enemmän verta, pyövelit! Tanskalaiset pakenevat. BARBRO. Jumala armahtakoon! Mitenkä on Ebban laita? Se oli vaan äkkinäinen pyörtymys, joka jo on mennyt ohitse! SVEN. Nyt on meillä hetkinen loma-aikaa.
Ja kesäkuun 1 päivänä 1773 jätetään myöskin Holstein Tanskan kuninkaan hallittavaksi kokonaisuudessaan pidetään nyt maita Tanskan maakuntina. Tämä muuttaa asian. Nyt näen, että tanskalaiset ovat oikeassa. Mutta eivät täydellisesti. Sillä Wienin kongressissa vuonna 1815 julistetaan Holstein yhdeksi saksalais-liiton osaksi. Tämä suututtaa tanskalaisia.
Lokakuussa v. 1910 oli Suomessa taaskin tapahtunut jotain, josta tanskalaiset ystäväni olivat sangen huvitettuja. Jo monta vuotta oli Ida Falbe-Hansen luennoinut tässä opettajakorkeakoulussa, jonne Tanskan opettajat tulevat tietojaan lisäämään, uusia vaikuttimia saamaan, henkisesti nuortumaan ja uudistumaan, oltuaan jo useita vuosia opettajina ja aina vain muille antamassa.