United States or Saint Martin ? Vote for the TOP Country of the Week !


Ei suinkaan, ei saa olla julma mitään elävää olentoa vastaan. Sinähän olet itse lyönyt italialaisia ja tanskalaisia? Ne olivat maani vihollisia. Niitä saa siis vihata? Ja tänään taikka huomenna, sanoi Fredrik minulle puoliääneen, tulee pappi opettamaan hänelle, että meidän pitää rakastaman vihollisiamme. Oi, sitä logiikkaa! Sitä johdonmukaisuutta!

"Pekka", sanoi hän, "sinun pitää suksimiehinesi lähestyä tanskalaista sotajoukkoa. Piiloittautukaa metsiin ja pitäkää silmällä tanskalaisia, mihin päin he menevät. Anna minulle monta kertaa päivässä lähettien avulla tieto siitä, ja pidä vaari, jos jokin pienempi joukko jää erilleen toisista, niin hakkaa se maahan!

Jo huhtikuun neljäntenä päivänä täytyi minun erota morsiamestani ja ystävistäni, sillä päällystöltäni sain käskyn lähteä vakoilemaan Itämerelle, jossa risteili venäläisiä, tanskalaisia ja englantilaisia sotalaivoja. Molemmat viimemainitutkin valtiot kuuluivat nimittäin nykyjään vihollisiimme.

Ikävä kyllä oli talon isäntä itse poissa, hän oli näet juuri siihen aikaan Köpenhaminassa valvomassa erään näytelmäkappaleensa harjoituksia, mutta hänen puolisonsa ja tytärpuolensa, jotka molemmat myöskin olivat tanskalaisia, ottivat minut vastaan kuin vanhan tuttavan ja sukulaisen.

Sitten pamahti yhteislaukaus, niin että vuoret kajahtelivat vastaan. "Hyvää huomenta!" sanoi kapteeni nauraen ja sieppasi liinan, jota huiskautti. Heti paukahti länsirannallakin ja tykinluotien nähtiin lakaisevan maahan koko joukon tanskalaisia. "Hyvää yötä teille!" virkkoi hän nyt ja ratsasti ruotsalaisten tykkimiesten luo. Vihollisen sotajoukko oli hetkiseksi pysähtynyt.

Kun päivä valkeni, tuli tanskalaisia ja norjalaisia pieninä parvina noutamaan kuolleitten toverien ruumiita, ja kun tämä oli tapahtunut, tuli myöskin joukko ruotsalaisia sotamiehiä hakemaan ruotsalaisten kaatuneita. Niiden joukossa oli useita talollisia. Silloin suomalaisetkin tulivat esille.

Villejä varsojani vartioi aina pieni itsearvostelunpoikanen ja hän kai on estävä niitä karkaamasta liian huimasti eteenpäin... No ... sitte lähestyi tuo onneton päivä oli saapunut koko joukko norjalaisia ja tanskalaisia ylioppilaita, skandinavismin liekki hulmahti korkealle, ja se vielä huumaustamme lisäsi.

Muistathan, että tehtäessä tuota merkillistä retkeä Beltin poikki v. 1658 isäni oli ensimmäinen, joka ratsasti jään yli Fyeniin. Todistukseksi siellä käynnistään toi hän kuninkaalle erään tanskalaisen pojan, viisivuotiaan, jonka oli temmannut väkijoukosta ja äidin käsistä Fyenissä. Se poika on Janssen. Kunnioitan tanskalaisia, he ovat kunnon kansaa.

"Niin, terve tultuasi, Antti; rupea nyt levolle", sanoi Pekka, "sitten saamme jutella enemmän, kunhan olet levännyt." Ennen kuin Antti oli ehtinyt levätä kyllikseen, tuli Träskogin Matti tuomaan sanaa, että kaikkien suomalaisten oli niin pian kuin mahdollista kokoonnuttava Edan kirkolle, sillä nyt oli vainon aika yli koko rajaseudun. Tanskalaisia ja norjalaisia samoili siellä lukemattomat parvet.

Aurinko laskeutui kylmänä ja keltaisena Slesvigin puolelle, ja talvi-ilta alkoi jo hämärtää. Aika oli kallista. Bertelsköld oli noussut maihin erään kylän läheisyydessä eteläpuolella Middelfartia. Joukko tanskalaisia miehiä, vaimoja ja lapsia oli kokoontunut rannalle uteliaina kuulemaan, mitä tuolla ratsastavalla hurjapäällä mahtoi olla sanomista.