Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025


Neljänneksen yli kahdentoista kuului jymeä yhteislaukaus lähellä olevasta linnoituksesta ja pani koko sataman tärisemään. Se oli ennakolta ilmoitettu merkki, jonka jälkeen koko tuo merkillinen uudenvuoden tervehdys oli yhtä äkkiä loppuva, niinkuin se oli alkanutkin.

Sitten pamahti yhteislaukaus, niin että vuoret kajahtelivat vastaan. "Hyvää huomenta!" sanoi kapteeni nauraen ja sieppasi liinan, jota huiskautti. Heti paukahti länsirannallakin ja tykinluotien nähtiin lakaisevan maahan koko joukon tanskalaisia. "Hyvää yötä teille!" virkkoi hän nyt ja ratsasti ruotsalaisten tykkimiesten luo. Vihollisen sotajoukko oli hetkiseksi pysähtynyt.

Hän unohti, missä hän oli ja kuka hän oli, hän kuuli vain ympärillään paukkuvat laukaukset ja ymmärsi, että tässä tehtiin kuolemaa, että proletariaatin päivä oli koittanut ja tullut koston hetki veripurppurainen. Uusi yhteislaukaus. Lisää kaatuneita ja haavoitettuja. Kunnalliskaarti hajosi. Kiväärimiehet tekivät kokokäännöksen ja katosivat.

Mutta sitten alkoivat tykit jyskää samalla kuin tanskalaiset ryntäsivät eteenpäin, ja tuossa tuokiossa ratisi yhteislaukaus heidän pyssymiestensä riveistä. Jääsirpaleita sinkoili muurista, ja suomalaisten pyssyjen lukot alkoivat naksahdella. "Odottakaa!" sanoi Pekka, ja komento kulki hiljaisella äänellä pitkin koko linjaa. Tanskalaiset ryntäsivät lähemmäs ja ampuivat toisen kerran.

Minakovin koppiin astui useita henkilöitä; vankilan päällikön ääni kuului: "nuttua ei huoli pukea, hatun saa ottaa". Sen jälkeen kuului Minakovin ääni: "hyvästi, veljet, minut viedään ammuttavaksi!" Muutaman minuutin kuluttua kuului isolta pihalta yhteislaukaus... Se oli Minakovin kärsimysten loppu!... Muutaman päivän kuluttua poistettiin kaikista kopeista venttiilit ja säpit ikkunoista.

Hiljaisuus vallitsi yltympäri; vain Morelle lauloi yksitoikkoista lauluaan. Ihmeissään katsahti isä Merlier päällikköön, ikäänkuin kysyen, oliko jo kaikki lopussa. »Nyt tulee päärynnäkkö», sanoi päällikkö, »älkää jääkö tänne, se olisi vaarallista». Hän oli tuskin sanonut tämän, kun kuului voimakas yhteislaukaus.

Ukko Merlier katsoi kapteeniin hämmästyneen näköisenä, ikäänkuin kysyäkseen häneltä oliko vaara jo ohitse. "Nyt tulee pahin", mutisi tämä. "Varokaa itseänne. Elkää seisoko siinä." Hän ei ollut vielä loppuun puhunut, kun jo hirveä yhteislaukaus jyrähti. Suuri jalava tuli aivan kuin niitetyksi, lehtiä liiteli tuiskuna ilmassa. Preussiläiset olivat onneksi ampuneet liian ylös.

»Metsäänkajahtaa syrjemmältä huuto, kenttäoikeudesta, jota parhaillaan käydään. On tuomittu joku kuolemaan. Tuo vanki tuossa, joka puhuu venäjää, eikä ymmärrä suomea eikä ruotsia. Kolme, neljä talonpoikaa, kaikki kiihtyneitä ja kasvoiltaan verenpunaisia, taluttaa hänet jonnekin lähelle, katsoen ympärilleen nauruntapainen irvistys huulillaan. Sieltä, jonne mies vietiin, räiskähtää yhteislaukaus.

Samassa kuului hirveä yhteislaukaus, ja kun Fränzchen kääntyi ympäri, näki hän Dominiquen makaavan maassa: kaksitoista luotia oli lävistänyt hänen rintansa. Fränzchen ei itkenyt, hän oli käynyt kuin mykäksi. Hän vaipui maahan ruumiin viereen ja katseli sitä herkeämättä. Toisinaan kohotti hän kättään kuin lapsi, joka tekee hyväilevän liikkeen, mutta muuten ei hän liikahtanutkaan.

Päivän Sana

merilinnan

Muut Etsivät