United States or Tokelau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olin juuri menossa Köpenhaminassa pidettävään pohjoismaiseen naisasiakongressiin kesällä 1914, kun sain kirjeen ja pinkan sanomalehtiä Amerikasta. Otin ne mukaani laivaan ja rupesin niitä tutkimaan. Kirjeessä kerrottiin, että Wyomingin yliopiston professori, Mathilde Wergeland, oli kuollut, ja lehdet tekivät selkoa hänen merkille pantavasta opettajatoimestaan.
Tässä saatte itse nähdä! huusi hän, vetäen povitaskustaan esille pinkan julistuksia ja jaellen niitä väestölle. Lukekaa itse. Siinä seisoo selvästi miten asianlaita on. Kreivi Lewenhaupt tulee itse tänne tuota vyhteä selvittämään, ja sentähden on jokaisen rehellisen miehen velvollisuus olla kinastelematta ja auttaa asiata sujuamaan.
Regina nouti pinkan valkokuorisia kirjeitä, jotka hän asetti herransa paikalle pöytään. Tämä avasi päällimäisen ja tuijotti paperiarkin ylitse tyhjään ilmaan. Eikö olisi parasta jo nyt mainita, mikä oli välttämätöntä? Miksi viivyttää eron hetkeä, jonka kuitenkin täytyy tulla? Mutta kammoksuen karkotti hän tämän ajatuksen mielestään. »Saakoon hän iloita puoliyöhön asti. Suloinen hetki ja sitten »
Koska ei ole mahdotonta, että joku innokas muinaistutkija muutaman tuhannen vuoden perästä ryhtyy kirjoittamaan "muinaissuomalaisia kuvia" ja koska on hyvin mahdollista, että tuo tuntematon sattuisi jonkun kirjakaupan vintiltä löytämään pinkan myymättömiä kappaleita näistä muistelmista, niin panen tähän tuon tulevaisuudessa ilmaantuvan entisyyden tutkijan varaksi pöytäkunnan ruokalistan.
Rautakankea pitelevä mies tuli kuitenkin pian entiselleen ja hymyili omalle sekä seuralaisensa säikähdykselle; sen jälkeen hän kumartui aukkoon päin, vetäen sieltä esiin rautapeltisen laatikon, jossa oli paksu, vanhanaikainen nahkalompakko. Tässä meillä siis on aarre, mutisi hän, ottaen lompakosta pinkan seteleitä, jotka hän tarkkaan laski.
Mutta aikomukseni ei ollut puhua siitä joutavuudesta aloitti Albert jälleen; kuten sanottu, hän on lähtenyt... Minä hankin hänelle miehen vaatteet, ja hän itse naamioi muotonsa sellaiseksi, että epäilenpä kenenkään voivan häntä tuntea... Rahaa hän sai mukaansa tarpeeksi... Stiina-muori noukki esiin seteleitä toisen pinkan toisensa perään ... pelkkiä vanhoja riikinseteleitä, joita oli yhteensä niin paljon, että hän niillä voisi ostaa kokonaisen verotilan... Lähtevälle annettiin suurin osa, mutta jälellä oleva määrä annettiin minun jätettäväkseni teille ... sekä hän että Stiina-muori pyysivät minua toimittamaan summan perille.
Jannsenit olivat kaikki sangen musikaalisia: Eugenie Rosenthal lauloi, hänen poikansa soittivat pianoa, tri Eugen Jannsen soitti viulua, ja niin sitä aikaansaatiin tuon tuostakin hauskoja soitannollisia illanviettoja talonväen kesken. Eräänä päivänä otti Eugenie Rosenthal laatikostaan pinkan vanhoja kirjeitä ja näytti niitä minulle.
Ehkäpä joku nuori virotar vielä joskus näiden kirjeiden ynnä hänestä säilyneiden suusanallisten muistojen avulla ottaa kuvatakseen tätä "Eesti rahvaan" jaloa tytärtä, sillä hänen kaltaisensa henkilön muisto sietää elää. Keväällä 1913 sain pinkan sanomalehtiä Belgiasta.