United States or Mauritius ? Vote for the TOP Country of the Week !
Gerda! jatkoi hän, ojentaen kuihtuneen kätensä tyttäreen, joka lähestyi ja hellästi tarttui ojennettuun käteen. Gerda, rakas lapsi! Minä olen suuressa velassa sinulle, velassa, jota en minä voi hyvittää. Ainoastaan sinun lempeä anteeksiantosi voi sovittaa sen ja antaa rahtua rauhaa täältä lähtevälle sielulleni. Gerda, oma lapseni! Minä olen julman vääryyden tehnyt sinulle.
Mutta aikomukseni ei ollut puhua siitä joutavuudesta aloitti Albert jälleen; kuten sanottu, hän on lähtenyt... Minä hankin hänelle miehen vaatteet, ja hän itse naamioi muotonsa sellaiseksi, että epäilenpä kenenkään voivan häntä tuntea... Rahaa hän sai mukaansa tarpeeksi... Stiina-muori noukki esiin seteleitä toisen pinkan toisensa perään ... pelkkiä vanhoja riikinseteleitä, joita oli yhteensä niin paljon, että hän niillä voisi ostaa kokonaisen verotilan... Lähtevälle annettiin suurin osa, mutta jälellä oleva määrä annettiin minun jätettäväkseni teille ... sekä hän että Stiina-muori pyysivät minua toimittamaan summan perille.
Isäntä jatkoi miettivää kävelyänsä äänetönnä kunnes huusi pois lähtevälle Nikodemukselle akkunasta: Nikodemus...! Joko sinä sait palkkasi? Joo, herra vallesmanni! Kuule ... kuule...! Joko se Nikodemus menee? tuli lukkarille kiire. Hän riensi akkunaan, pani silmälasit päähänsä ja huusi: Nikodemus... Kuule Nikodemus!
Mutta kyyneleet tulivat molempien kovasti koeteltujen miesten silmiin, kun ei Ramsay voinut tarjota mitään muuta kuin kiitoksen ja jäähyväisien sydämellisiä sanoja pois lähtevälle Amokselle, ja tämä tuli tästä kiitoksesta paljoa syvemmin liikutetuksi, kuin kaikesta siitä suosiosta, jota mahtava mies hänelle äskettäin oli luvannut hänen tautivuoteellaan.
Tämän lemmetön kasvatuskeino olikin pakoittanut hänen neljäntoista-vuotisena salaa jättämään kotinsa ja rupeemaan merimieheksi Länsi-Indiaan lähtevälle laivalle. Kauvan aikaa viipyi hän poissa, maat manteret hän kulki, eipä hänen isänsä huolinut senkään vertaa hänestä, että hän olisi viitsinyt tiedustella hänen vaiheitansa.
Mutta hän antoi meille siunauksensa ja vakuutti meitä ijäisestä ystävyydestänsä ja puhutteli meitä yleensä, niinkuin sopi luostarista lähtevälle äänelle. Mikä joutava aika se oli! Mikä haaveellinen, onnellinen, narrimainen aika se oli!
Sen sanoin yhtä rauhallisella äänellä, kuin jos olisin ollut kihlakunnan vouti, joka antaa passin matkaan lähtevälle. Kapteeni, sanaakaan virkkamatta, painoi ruusun huulihinsa. En katsonut sinnepäin, vaan näin sen kuitenkin. Vaikka olisin saanut puolen maailmaa, en olisi sillä hetkellä voinut katsoa häntä silmiin.
Kun siis nyt tässä kirjoituksessani käsittelen puhtaasti naisalaan kuuluvaa ainetta, olen vain sinun kynäsi ja puhetorvesi ja annan näkyväisen muodon sinusta lähtevälle viisaudelle." Niinpä istuuduin pöytäni ääreen ja aloin töhriä, valtijattareni kutoessa tyynesti sukkaansa vieressäni.
He olivat vahvat ja sukkelat, heitä elähytti isänmaanrakkaus, ja sotakunniaa pitivät he suurimmassa arvossa. Sparttalainen äiti antoi sotaan lähtevälle pojalleen kilven, sanoen: "palaa sen kanssa taikka sen päällä!" Toinen äiti vastasi, kun hänelle ilmoitettiin hänen poikansa kuolleen taistelussa isänmaan puolesta: "sitä vartenhan minä hänet synnytinkin."