Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. toukokuuta 2025
Sen verran voin nyt jo sanoa, että herra Wallenberg kyllä on tunnustava hävinneensä vedon." Herra Ruuth pisti todistuskappaleeni lompakkoonsa ja lähti huoneeseensa. Malmfeltin täytyi saada kertoa asiat rouvalleen. Minä menin yläkertaan. Käytävässä herra Soinivaara, gentlemanin puvussaan, tuli vastaani. Hän oli nähtävästi lähdössä aamukävelylleen.
Ja sen toisen suoritat loppuun tänään, eikö niin? Sitä toivon. Milloin aikoi kreivi tulla? Kello lähenee jo kuutta ... hänen pitäisi olla täällä seitsemältä. Ja kaikki on järjestyksessä? On. Oletko varma siitä, että hänellä on mukanaan se kirje, jonka eilen lähetin hänelle? Minä näin hänen pistävän sen lompakkoonsa ... hänellä on tapana näyttää ystävilleen kaikki saamansa rakkauskirjeet.
Uuno ottaa nyt lompakosta esille valokuvan, Hannan valokuvan, ja katsoo sitä kauan, käännähtää välillä äkisti päänsä Henrikiin päin, ja sitten taas katsoo, katsoo ja katsoo. Sitten hän lähentää valokuvaa suutansa kohden, mutta taas kääntää päänsä Henrikiin, kuuntelee, jättää tekemättä mitä aikoi, ja panee valokuvan takasin lompakkoonsa.
Maslova hymyili taaskin samalla tavalla. Tahtoisin pyytää teiltä ... voisitteko antaa minulle vähän rahaa. En minä paljon ... kymmenen ruplaa. Enempää en tarvitse, sanoi hän äkkiä. Kyllä, kyllä, sanoi Nehljudof hämillään ja tarttui lompakkoonsa. Maslova katsahti nopeasti tirehtööriin, joka käveli edestakasin huoneessa.
Myöskin Lilli oli äitinsä avustamana kirjoittanut: "monta monta nuttea ja suuji hevonen", ja isä oli lupaavasti hymyillen pistänyt listan lompakkoonsa muiden mukaan. Freedrikin joululuettelo oli yhtä järjestyksellinen kuin hän itse: N:o 1. Yksi vaatekerta. Uusi kartasto. Saksalainen sanakirja. N:o 4. "Välskärin kertomukset" korukansissa. Uusi kukkapuserrin. Pari hansikoita. Kirjahylly. Kalossit.
Säkin osaksi siitä jo painuisi monta markkaa ja tuhatta eli kaksi tuhatta markkaa antaisivat sievän voiton, jos vaan nyt hellittäisi ne kukkarosta. Loppupäätös sihteerin puheesta oli se, että Topiaan nyt jos koskaan sopisi korjata lompakkoonsa monta sataa markkaa niinkuin tieltä löydettyjä rahoja. "Tilaus vaan olisi paikalla maksettava. Sanokaa nyt..."
Nyt minä en lähde ensi talvena mihinkään, sanoi Mikko niitä Aunon tuomia rahoja sovitellessaan lompakkoonsa. Rupean laittamaan maata kuntoon. Ensi talven vedätän muraa pellot täyteen. Nyt ensi työkseni, jos sulaa olisi, täytyy ruveta kyntämään sänget. Mutta missä se on ruuna? keskeytti Auno. No, vastako sinä sitä muistat? Se on tallissa. Vasta.
»Jätän tässä avoimen shekin teidän käytettäväksenne ja täytettäväksenne», ehätti saksalainen. Mr Donovan tarkasti paperia ja sulki sen huolellisesti lompakkoonsa. »En luule tätä tarvittavan. Tulette nähtävästi saamaan sen koskemattomana takaisin. Aioin sanoa: kauppa ei ole onnistuva.» Hieno hymy huulillaan hän lisäsi: »Tiedättekö, mitä valkoista kameelia te oikeastaan tahdotte ostaa?»
Se viehätysvoima, mikä Doralla oli miehiin nähden, vaikutti nytkin. "Hyvän ja suloisen näköinen", sanoi hän antaen kuvan takaisin Eugenille, joka katsoi siihen hellästi ja pisti sen lompakkoonsa. "Niin, minusta näyttää, että hän on sellainen, josta herrat pitävät", sanoi rouva Blum; hymy, jonka hän koetti tehdä veitikkamaiseksi, oli melkein ilkeä.
Päivän Sana
Muut Etsivät