United States or Tonga ? Vote for the TOP Country of the Week !
Bruunon vilkkaat silmät saattoivat välistä välähtää salaman tapaan, kun joku häntä vastusteli, mutta Freedrikin luonteessa oli jotakin levollista ja vakavaa, ja ainoastaan silloin, kun hän hymyili, kirkastuivat hänen kasvonsa ihmeellisesti. Hän oli äitinsä näköinen; heillä oli sama lämmin katse ja yhtä miellyttävä hymyily.
Myöskin Lilli oli äitinsä avustamana kirjoittanut: "monta monta nuttea ja suuji hevonen", ja isä oli lupaavasti hymyillen pistänyt listan lompakkoonsa muiden mukaan. Freedrikin joululuettelo oli yhtä järjestyksellinen kuin hän itse: N:o 1. Yksi vaatekerta. Uusi kartasto. Saksalainen sanakirja. N:o 4. "Välskärin kertomukset" korukansissa. Uusi kukkapuserrin. Pari hansikoita. Kirjahylly. Kalossit.
Vain viime viikon kosteasta ilmasta. Hän on sellainen heikko olento. Yöt päivät on äidillä meistä muretta, et koskaan, äiti kulta, väsy uhraamasta itseäsi lastesi hyväksi. Rakas poikani, luuletko äidin rakkauden pitävän sellaista minään uhrina? Freedrikin katse kohtasi äidin katsetta, ja syvä kiitollisuus kuvautui siinä.
Me olemme ommelleet niin hirveän paljon joululahjoja kertoi Eedit jälleen. Isä saa ... ei, ei, minä en saata sitä puhua, hän ei saa sitä kuulla, mutta minä kuiskaan korvaasi... Meeri saa jotakin neliskulmaista, joka alkaa en sano! Kerro nyt heti, olen hyvin utelias! En, en mutta Bruunon joululahja on soikea ja Freedrikin on maton muotoinen, ei, tyynyn muotoinen se on.
Hänen rinnallaan kulki joku, joka taivutti sivulle päin hänen edessään riippuvan oksan ja poimi kaikki pienet kivet pois epätasaiselta polulta. Mutta kun hän kumartui katsoakseen, kenen näköinen tuo henkilö oli, niin hän heräsi. Kyllä hän varmaan luuli, että Freedrikin olkihattu se unessa leijaili hänen edessään, vaikka tuhmaahan se oli semmoinen. Alhaalla kuului kello lyövän jo kahdeksan.
Tummat pilvet olivat vain heittäneet muutamia pisaroita auringonpaahteen kuivaamaan maahan, ja jostakin varomattomasti poisviskatusta tulitikusta oli valkea syttynyt, ruveten pelottavassa määrässä riehumaan. Asessori Bergendahl oli Freedrikin ja Bruunon kanssa heti kiirehtinyt paikalle, missä tuho oli alkanut, asettuaksensa sammutustyön eturiviin, ja jokainen mies talosta oli mukana.
Freedrikin mielestä tämä pieni kaunis huone ei ensinkään näyttänyt pelottavalta, mutta toiset huusivat ääneensä: Voi niin, kummituskertomuksia, ne vasta hauskoja! Elma vetäytyi luottavasti lähemmäksi rohkeata Meeriä, ja Helkan silmiin kyyneleet nousivat siitä pelosta, mitä hirveätä hän saisikaan kuulla. Ala sinä, Vihtori! Noh, miksi ei.
Heidän puolestaan vanhempien hartaat rukoukset nousivat Kaikkivaltiaan luo. Juhlallista oli nähdä nuorta joukkoa tuolla alttarikehän ympärillä, siltä ainakin tuntui Helkan mielestä. Edellisenä vuotena olivat Gerda ja Freedrik seisoneet siellä toisten parissa. Hän katsoi serkkuihinsa; Gerdan silmistä valui kyyneleitä, ja Freedrikin levollinen muoto näytti juhlallisen vakavalta.
Haloo, haloo! kaikui ääni kumeasti etäisyydestä. Haloo! huusi Meeri niin kovaa kuin saattoi, ja muutamia minuutteja myöhemmin kuului tuttu ääni aivan läheltä. Se oli Freedrikin ääni. Kuinka, hyvänen aika, olette tänne tulleet? Meidän oli aikomuksemme lähteä Kuusimäkeen viemään ruokakoppaa teille vastasi Meeri, joka heti sai takaisin rohkeutensa, kun pelastus oli lähellä.
"Helmi kallis, loistavainen", lauloi hyvin harjoitettu kvartetti, ja Vihtorin kaunis tenori kaikui sopusointuisesti Freedrikin puhtaan basson kanssa yhdessä, joten ei huomattu, että herra Kontion ääni oli käynyt vähän karkeaksi ja että Bruunolla paraikaa oli äänenmurros.