Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Hiljaa henkäili tuulonen yli avaran lumikentän. Silloin kaikuivat sanomakellot saattaen surun sanoman yli tienoon: "vanha rouva on yöllä kuollut." "Hän oli onnellinen, hän kuoli onnellisesti," sanoivat ihmiset ja se oli oikeen sanottu. Näin kertoi kuusen haltijatar ja hiiriseurue katseli äänetönnä toisensa silmiin. "Se oli nyt paljaaltaan ihmisistä," sanoi viimein eräs yökkö.
Säde päivän ja liitävä läntinen He ruusua armasti somaa. Sen vuoks tuul' henkäili huoaten. Säde pilvien etsi lomaa. Mist' onkaan aukean tuulen tie. Tuon ilmojen lapsipuolen? On sielu hällä, ken luullut lie, Ja huokaus lemmen, huolen. Oi säde sä onnekas! Helppo sun On lempesi lausua julki. Sun loistosi kieltä on kaivatun, Mi kaikkien kuulluks kulki. Kuin tuuli kertovi lemmestään?
Mutta sitä vastaan olivat he näistä paljon hyötyneetkin, sillä heiltä saatiin suuria aineellisiakin saaliita. Nyt kun oli täällä rauha, niin ihmiset tekivät omia tehtäviään, varsinkin maan työtä, jotka siihen kykenivät. Pitkän sadeajan loputtua oli nyt taivas pilvetöin. Aurinko yleni majestetillisesti säteillen taivaan rannalle, ja tuuli henkäili lauhkeasti.
Valkeneva päivä oli jo hohtavana koitteena itäetelän taivaanrannalla. Auringon kohdalla taivaanrantaa vuorien harjalla kimmelteli hohtava soihtu, josta punertavan kumakka valo virtaili kaikkialle sekä vuoriin että laaksoihin. Ja koko avaruus henkäili, sulouneen vaipuneena. Tämän hetken valitsi Antti tullakseen Vaaralaan.
Tämä päivä oli edellisiä ihanampi, sillä tuuli henkäili hellästi ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Ei mikään metsän telme eikä eläinten ääni nyt häirinnyt salon rauhaa. Olipa ikäänkuin taivas olisi tarjonut sulon ja suosion lahjojaan salossa oleville olennoille.
Samassa silmänräpäyksessä olivat miehet ratsujensa selässä. "Erämaahan, ääneti, varovasti, kuin väijyvä tiikeri, mutta nopeasti, kuin siivekäs lintu!" Suhina sävähti kautta vuorten, kiitäviä varjoja vilahti yli tanteren. Keveitä pilviäkö yli kedon liiteli? Hiljainen yötuuliko se henkäili?
Maria toi mummolle kupillisen kahvia ja läksi rannasta noutamaan vettä kukilleen, ajatellen, että Jumala sen tietää, miten komea on tuleva miehensä. Tyttö ei malttanutkaan rannasta pian palata, vaan istautui raidan-juurella olevalle kivelle, nauttiakseen keväisen luonnon ihanuutta. Metsä ja nurmikot jo alkoivat vihannoida. Linnut lauloivat kilvassa suloäänisesti. Tuuli henkäili vienosti.
Tuon tuostakin hän katsoi taivaalle nähdäkseen tähtien noususta ja kuun asemasta, kuinka pitkälle yö oli kulunut. Hän veti syrjään akkuna-aukossa olleen verhon. Laajassa puutarhassa vallitsi hiljaisuus. Kaukana suihkulähteet loistivat ja heinäsirkat sirisivät myrttipensaissa. Lämmin, pehmeä etelätuuli henkäili läpi yön tuoden joskus tullessaan kokonaisen pilven ruusujen tuoksua.
Ennen oli hän ollut ainoastaan mänty- ja kuusimetsässä, missä ainoastaan havupuitten yksitoikkoinen humina kuului korviin, mutta nyt hän oli lehdikkometsäisen notkon liepeellä, missä helteisen päivän lievä tuuli henkäili koivujen latvoissa ja sai koivujen ja haapojen lehdet ystävälliseen lipinään. Tämä tuntui rovastista tavattoman virkistävältä.
Päivän Sana
Muut Etsivät