Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025


Ma, joka tullut ajast' ijäisyyteen ja jumalaiseen kuolevaisest' olin, Firenzestä luo kansan terveen, hurskaan, ma sitten kuinka en ois hämmästynyt! Välillä sen ja riemun väikyin enkä halunnut oisi haastaa taikka kuulla. Pilgrimin lailla, joka virkistäypi valansa templin tutkimalla tarkkaan, toivossa kerran siitä kertoella,

Ja kukin perhe pienoisen Myös "templin" ostaa oman, Kuin tulta kirkkaan, kaunoisen, Suloisen, sievän, soman... Mi päilyy siellä? Myrkky vaan; Se saattaa kolkkoon kuolemaan Sielunkin ruumiin kanssa. He melun suuren nostavat Kuin Efesossa ennen Dianan templin laittajat Miehissä vastaan mennen, Jos kuka näyttää yrittää, Ett' ompi heidän työnsä tää Vain kansan kurjuudeksi. Pois temppelit nuo katalat!

O, Kaikkiviisaus, kuink' on suuri taitees taivaassa, maassa, helvetissä vielä kuink' oikein voimas kaikki jakaa, säätää. Näin kuilun seiniä ja pohjaa pitkin tuon tumman kiven poratuksi reikiin, kaikk' yhtä laajat, yhtä ymmyrkäiset. Ei pienemmät, ei suuremmat ne olleet kuin kauniin San Giovannin templin kolot, paikaksi kastajien tehdyt sinne.

Kansan vanhimmat varoitti: "Tuolta se tulevi turma, loppu heimonkin heleän." Rotu rohkea hymyili: "Teemme templin auringolle, palvelemme Päivätärtä, siinä on tuki ja turva vasten valtoja pimeyden."

Drake sulkeutui omaan itseensä; hänen luonnostansa synkkä mielensä kääntyi kiihkolla harrastamaan sitä salaperäistä tiedettä, joka, kun hän sen salaisuuden perille pääsi, yhdellä iskulla asettaisi hänet voiman templin harjalle.

Tärkin rientää nuoruuteni niinkuin laine; lempi lämmitä ei sydäntäin, ei kevätpäivän hempi. Tytär olen ma kuninkaan. Kun kuusitoista täytän, silloin, vanki, vapaa oon ja valtikkata käytän. Hallitse en maita toki enkä elämätä, vallitsen vain kuolleita ja kullan helinätä. Templin kuningattareksi määrättiin ma lassa, kammiohon suljettiin ja sidottihin kassa.

Aivan niinkuin, koska koorilaulun Vieno, humiseva jälkisoitto Värähdellen templin kammioissa Hiljaa vaipuu, sekä kanteleitten Väräjävä helähdyskin kuolee; Ilta-laulu vaikenee ja harras, Pyhä huokaus ja rukouksen Tuli kaikiss' esineissä liehuu, Sanatonna, mutta voimallisna Niimpä, koska itse armon Herra, Jumaluuden suuri majesteetti, Lähenee ja rakkaudellansa Puhtahalla sielun sulattaapi: Sielu äänetönnä, ihmetellen, Sulaa sanattoman rukouksen Tuless' eikä muuta voi, ei tahdo, Kuin on tunnustuksen häpeässä Maassa madella ja, polttavaisen Katumuksen katkerinta lientä Nieleskellen, armon paahtehessa Nöyryytensä syvyytehen uppoo.

Tulee templin ovelle ja haaveistansa havaa. Silloin silmä salamoi ja huulet vaiti vavaa. Naisten virret vienosuiset temppelistä läikkyy. Puma metsiin pakenee kuin hirvi, joka säikkyy. KEV

Minä kysyn teiltä: pitääkö meidän sitä kärsiä, että taide häväistään ja sen pyhän templin kynnyksiä tahraa mies, jonka edestä taiteen-jumalattarien täytyy täynnä häpyä paeta pois, ja jota Apollo ei koskaan voi tunnustaa opetuslapseksensa? Varon!

Lauhtua yhtymisen värisyttävä riemu jo ehti, hiljaus vallitsee, kuni templin, kun humu urkuin loppuun soi, ja jo mielet vait rukouksehen yhtyy. Tuskin kiinsi he huomiotaan nyt vienohon impeen, hetkeks vaiti mi jäi ovipieleen huonehen aavan. Vaan jopa lanko se rientävi luo; käsi terve jo vyöllä hehkuvan immen, hän punahuulia suuteli siskon.

Päivän Sana

anteckna

Muut Etsivät