United States or Finland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän lausui: "aina muistan tuon pienen tyttösen, Ain muistan tytön muodon ja katseen murheisen." Elias. Impyen armas, uinuos sie, Tähtyet taivahan valvoo, Taivahan enkelit suojasi lie, Ne sulle rauhaa tarjoo: Uinahda, impyen', rauhassa vaan! Yöhyt jo ääneti kattavi maan! Impyen uinahda laulaissani, Vaipuos vienohon rauhaan, Sävel, mi kaikuvi syömmestäni, Saattaa sun unien maahan.
Lauhtua yhtymisen värisyttävä riemu jo ehti, hiljaus vallitsee, kuni templin, kun humu urkuin loppuun soi, ja jo mielet vait rukouksehen yhtyy. Tuskin kiinsi he huomiotaan nyt vienohon impeen, hetkeks vaiti mi jäi ovipieleen huonehen aavan. Vaan jopa lanko se rientävi luo; käsi terve jo vyöllä hehkuvan immen, hän punahuulia suuteli siskon.
Ihmeissäänpä jo päin hän kääntyi vienohon impeen: »Joulua viettämähän salomailla te jäittekö, neiti, matkaan umpioteillä ja pakkas-iltana yksin, kartanohon kun nyt valo, lämpö jo kaikkia kutsuu, kun rujo rampa se myös lumihankia kahlata koitti, pyrkien innoissaan väen-pirttiin hauskahan aatoks?»
Ja kun syämeni liekutetuksi nyt sait Niin vienohon uinailuun, Myös herättää jo sen, ystävä, kait Sais suutelo armaan suun. Sulo lapsi se vain on, pienoinen, Mi puhtaana nukkui vait, Kun päivän riehu uuvutti sen, Ja sen, ystävä, uneen sait. En mä usko sanaa, silmää, Tervehdystä ynsää, kylmää, Enkä oikkuun tyhjentyvän Immensyämen hellän, syvän. Sanaa murhaavaa en varmaan Usko sydänkerkiks armaan!