United States or Christmas Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä muistan ainoastaan, että kiersin molemmat käsivarteni tämän hyvän, itkevän vanhuksen ympäri ja että kätkin kasvoni, vaikka hattuni oli niin suuri, syvälle hänen vanhaan nuttuunsa, ja että hän, uteliaitten kyläläisten ympäröimänä, otti siniruutuisen nenäliinan taskustaan ja piti sitä silmiensä edessä, kun minä kylässä astuin vaunuihin, jotka veivät meidät ensimmäiselle rautatien asemalle.
"No, minä tyhjennän sen, minä saan toisen sijaan, vieläpä kolmannenkin ja mieleni käy niin kummalliseksi. Minä menen pois tiskin luo ja suikkaan hänelle suuta. Niin, tunnethan sinä Kalle Wittin! "'Herra', sanoi hän, 'hävetkääs vähän! "Ja tuskin oli hän tuon sanonut, ennenkuin minä sain korvapuustin ja oikein kelpo korvapuustin, ja samalla joku toinen löi minun hattuni myttyyn yli korvieni.
Onneksi sain oksasta kiinni ja kaikki mitä vetehinen sai vaivansa palkkioksi, oli... AKSEL. Sinun hattusi! KAARLO. Niin, juuri hattuni, jota minä nyt kaipaan kaksinkertaisesti, sillä minä tahtoisin sitä riemuiten heiluttaa sekä sinun että morsiamesi onneksi ja lennättäisin sen aina pilviin asti teidän murheittenne ikuisiksi jäähyväisiksi.
"Nyt panemme lipun pystyyn tuohon päänpohjiin ja rupeamme leikkimään, niin että tulee oikein hauskaa; mutta emme voi, ennenkuin mamma ottaa minun hattuni. Mitä siinä on, sen saatte korjata talteenne," sanoi hän hiljemmin. "Ovatko nämä rahat kaikki minulle aiotut?" "Ovat." "Mutta tässä lienee jokin erehdys; onhan tässä joukossa sadan kruunun paperikin." "Ei, kyllä se ihan oikein on.
Aioinko? sanoi Bruno; suuri erehdys, hyvät herrat!... Olin menossa ulos vain pieneksi hetkeksi ja todisteena siitä, ettei tarkoitukseni ollut lähteä tieheni suorittamatta laskuani, on hattuni tuolla tiskillä. Samalla osoitti hän päähinettään, joka olikin koreasti rihvelitaulun vieressä.
Hänellä oli vasen käsi hansikkaassa, mutta oikea käsi /ei ollut/. Hattu oli hänellä kainalossa ja siellä oli minunkin hattuni. Nyt lähtee hän liikkeelle etehisestä ja minä seuraan häntä kuin salapoliisi. Me kohoamme ylös rappusia. Ympärillämme tungeskelee kullan kiiltäviä herroja, minä näen kaljuja päitä ja kaljuja olkapäitä.
Hän suinasi nyt hattuni, minusta mitään välittämättä ja vasta sitten kysyä heläytti asiansa: "Kuule, Maiju!... Oletko sinä jo nähnyt nuorta herra Ikosta?" Oitis kiekahdin minä mustasukkaiseksi, enkä vastannut.
SEPETEUS. La la la laa! TOPIAS La la la laa! MARTTA. Pidätkö suus kiinni, sinä poutahaukka. Mitä teette tässä ulkona? Kanttoori on hyvä ja tulee sisään. Eskon iso-lippunen lakki; hän sai hattuni häihin. SEPETEUS. Mutta usko minua, pöllähdinpä tästä tapauksesta, tukistuksesta nimittäin.
Näin kyselivät he toisiltansa ja vihdoin pyydettiin minua pysymään yksinkertaisesti tavallisten kouluaineiden rajoissa. Minun tehtäväni olisi siis ollut kuulustella vain prinssin läksyjä ja tanssia muiden viulun mukaan! Paljo kiitoksia! Tuon huomattuani otin hattuni ja sanoin herrasväelleni jäähyväiset.»
Juhana. No, menkää sitten! Wasjka. Ota yllesi tämä minun sinelini ja hattuni päähäsi ja miekka vyöllesi. Juhana. Mutta ainoastaan yhden tunnin. Wasjka. Kävellä saat edestakaisin, mutta et istua. Juhana. Hyvä, hyvä! Wasjka. No, tyttöseni, lähdetään nyt! Liisa. Lähdetään! *Juhana, Vouti, Huttunen.*