Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
"Kaksi henkeä tietysti!" lausui Mr. Omer ja nyykäytti päätänsä, katsahtaen takaisin menneesen aikaan. "Juuri niin! Ja Joram valmistaa tänä hetkenä yhtä harmaata, hopeanaulaista; se ei ole tämän mittainen" tiskillä hyppivän lapsen mittainen "vaan runsaasti kahta tuumaa lyhyempi. Ettekö nauti mitään?" Minä kiitin häntä, mutta kieltäysin. "Malttakaat, minä ajattelen", lausui Mr. Omer.
Anna se oli puotilaisen nimi tervehti häntä iloisesti niinkuin ennenkin, ja Marian mieli kävi taaskin rohkeamniaksi. Hän selitti asiansa. Mutta silloin muuttui Anna totiseksi, pudisti päätä ja alkoi panna tiskillä olevia vaatepakkoja kokoon. Hän ei uskaltanut, rouva oli kieltänyt velaksi annon. Eikö panttiakaan vastaan? Maria ajatteli vihkimäsormustaan. Ei, senkin oli rouva kieltänyt.
Mutta setä Pungin veri alkoi kuohua yli äyräittensä. Tiskillä lähellä isäntää oli karkeatekoinen sitroonanpuristaja, joka oli vielä kostea mehusta. Kapakoitsija tarttui tähän aseeseen, joka hyvin soveltuikin viinin jumalan ylipapille, ja hyppäsi kuudentoista vuotiaan nuorukaisen notkeudella tiskin yli, rynnäten suoraan »hovimestaria» kohden.
Aioinko? sanoi Bruno; suuri erehdys, hyvät herrat!... Olin menossa ulos vain pieneksi hetkeksi ja todisteena siitä, ettei tarkoitukseni ollut lähteä tieheni suorittamatta laskuani, on hattuni tuolla tiskillä. Samalla osoitti hän päähinettään, joka olikin koreasti rihvelitaulun vieressä.
Minä pidän sen hyvänäni, niinkuin se tulee, ja koetan hyötyä siitä niin paljon kuin mahdollista. Tämä on parasta, eikö niin?" Mr. Omer yski taas sen vuoksi, että hän oli nauranut, ja hänen tyttärensä, joka nyt seisoi likellä meidän vieressämme, hypittäen pikku lastansa tiskillä, autti häntä tästä kuurosta. "Voi minua!" sanoi Mr. Omer. "Niin tosiaan. Kaksi henkeä!
»Señora oli silloin vain viisitoista vuotias. Noiden muinaismuistojen rinnalla vaikutti hänen nuorekas kauneutensa sangen eduksensa. Ollen hyväpäinen tyttö perehtyi hän nopeasti tähän alaan ja pian oli hän yhtä tarkka kuin isänsäkin arvioimaan vähäpätöisenkin esineen todelliseen arvoonsa. Ostajia kävi joukottain ja useita huvitti kai kumartua yhdessä hänen kanssansa katselemaan tiskillä olevia lasilaatikoita ja tulla johonkin kosketukseen noiden hienojen sormien ja hänen kauniiden suortuviensa kanssa.
Lamppu paloi tavarahyllyyn kiinnitettynä ja valaisi kirkkaasti ympäriltänsä hyllyn rihkamatavarat: paperirasioita ynnä näiden kiiltäviä nappeja, pientä 25 pennin peiliä, Rettigin paperossipuntteja ynnä muuta kirjavaa, sekä erihyllyllä leipiä ja vehnäsiä. Alhaalla tiskillä, vähemmässä valossa oli voita, suolalihaa, munia ja maitohinkka.
Kinturi huokasi ja rusahti ikäänkuin pienemmäksi entistään, rinta vajosi sisemmäs ja silmät jäivät tuijottamaan tiskillä olevia muruja. Johan minä sitäkin olen koettanut. Kovasti se kävi luonnolle, mutta koetinhan minä. Ja isäntä sanoi: »kun maksat velkasi ja suostut uuteen veroon, niin jää». Minä olen, näette, hänen tukeistaan rakentanut kamarihuoneen tuvan viereen. Mutta mistäs minä rahat otan?
No, juuri sillä matkalla, jos uskotte minua, määrättiin Minnie'n ja Joram'in hääpäivä. 'Määrätkäät se, Sir', sanoo Joram. 'Niin, määrää se, isä', sanoo Minnie. Ja nyt hän on asiakumppanini. Ja katsokaat tänne! Tämä on nuorin!" Minnie nauroi ja silitteli nauhalla sidottua tukkaansa pitkin silmäkulmiansa, samalla kuin hänen isänsä pisti yhden lihavista sormistansa tiskillä hyppivän lapsen käteen.
Puotiin mentiinkin ja siellä silmäili Martti ympäri hyllyä ja kattoa, ikäänkuin ei tietäisi mitä ottaa. Viimein osoitti hän erästä hyllyä ja kysäsi puotipojalta: "mitäs ne nuo ovat?" "Ne ovat kalosseja, kumplastikenkiä", selitti puotimies. "Vai niitä ne ovat? Näytäpäs minkälaisia ne ovat", pyysi Martti. Poika nosti niitä esiin muutamia paria ja Martti käänteli niitä tiskillä.
Päivän Sana
Muut Etsivät