Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Ja mun huoneeni käynyt on ahtahaks ja sen ilma niin kumman painavaks ja ma syömmessä toivon jo salaa: tulis syksy ja metsät ne vihreät veis, tulis talvi ja lumin ne peitteleis kai silloin mun rauhani palaa! Sano, mistä sa saitkaan loistosi noin hiekalla tomuisen turun? Minä luulen, että sun juuresi on ruokkima salaisen surun.
Niinkuin kalliokyy kolon suulla on kulkijan eessä, ruokkima ruohojen myrkkyisten, vihan kiukkua kiehuin, kauhea katseeltaan, kolon suuta sen kiemurat kiertää: noin, povess' uljuus sammumaton, ei väistynyt Hektor, vasten tornia ulkonevaa nojas säihkyvän kilven, miehekkäälle jo näin sydämelleen synkkänä haastoi: "Voi mua!
Kuin ori parrestaan, rehuseimen ruokkima runsaan, päitset katkoen karkaa pois, tömisyttäen kenttää, virran vierivän luo, kuss' aina on tottunut uimaan; uljuutt' uhkuen, pää ylähällä ja ympäri kaulan leiskuva, lentävä harja, se korskana kauneudestaan päin tutun laidunmaan hepolaumaa laukaten kiitää: vinhaan polvea, jalkaa noin nyt muutteli Hektor päin hepourhoja kiitääkseen, jumalkäskyä kuullen.
Siunattu tuskan hetki, mi sun elonkipinäs sytti, siunatut kaipuun yöt, joiden sa ruokkima oot! Riemussa synnytin sun ja sun kanssasi riemussa syntyy sieluni uudelleen, keskellä kirkkautes. Tuntenut rinnassain olen hetkesi voiman ja onnen, tuskien unhoitus, sieluni lääke sa oot, harppuja hiljaisuuteen tuot ja mun yöhöni loiston, kauaksi ihmiset jää, maan tomut haihtuvat pois.
Hektor ol' ihminen vain, emon maisen ruokkima rinnoin: mutta Akhilleus on jumalattaren kantama, jonka kasvatin itse ja soin uron kuulun morsiameksi, Peleun, joll' osanaan oli suosio kuolematonten. Häiss' oli teistä jok' ainoa; siell' olit itsekin innoin soittoines, katalain apumies, ikiluopio luihu!" Pilviennostaja Zeus näin vastasi hälle ja lausui: "Here, ällös noin ole silmitön taivahisille!
Kuin ori parrestaan, rehuseimen ruokkima runsaan, päitset katkoen karkaa pois, tömisyttäen kenttää, virran vierivän luo, kuss' aina on tottunut uimaan, uljuutt' uhkuen, pää ylähällä ja ympäri kaulan leiskuva, lentävä harja, se korskana kauneudestaan päin tutun laidunmaan hepolaumaa laukaten kiitää: Pergamon linnast' aaluva noin Priamon, Paris aimo, riens asevälkkyinen, laill' auringon ani-kirkkaan, rinnoin riemuavin; jalat kiitäen vei, pian joutui veljen, Hektorin luo jumalaisen, juuri kun aikoi käydä hän eelleen, kons' oli puolisoaan puhutellut.
Patras oli syntynyt vanhemmista, jotka tekivät työtä koko elämänsä ijän, erilaisten kaupunkien terävillä kivillä, ja noilla väsyttävillä Brabantin ja Flandrian teillä. Hän syntyi kokemaan vaivaa ja murhetta. Hän oli lyömisien ja kirouksien ruokkima. Penikkana sai hän tuntea kärryjen ja kaula-kuristimen koko jykeyden.
Päivän Sana
Muut Etsivät