Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Mutta kun ehtivät kaivannon sekä paalujen turviin, iliolaisten heist' ylen monta jo syöstyä surmaan, vihdoin laivojen luona he seisahtui tenän tehden, huusivat rohkaisten kukin toistaan, taivahisilta palvoivat, kädet kurkottain, palavasti he turvaa. Vaan sotaorheillaan eestaas karahutteli Hektor, katseeltaan kuin Gorgo ja Ares, urhojen surma.
Noin seisoi vanhus sorja, uros ryhdiltä, katseeltaan, lumipäinen, kookas, norja, on moinen hän muotojaan. Vaan miksi ukko nyt pauhaa, lyö jalkaa kuin vimmattu mies? Eletäänhän keskellä rauhaa, melu tuommoinen mitä ties?
Ja omituista oli, että Juho ei ollut käynyt sen jälkeen täällä kuin nyt ensi kerran. Juho muisti kuin eilisen päivän. Hän osoitti pihalla portaitten edessä paikan missä oli hevosineen seisonut, kun vainaja oli tullut sisään, katseeltaan lempeä ja kaunis kuin enkeli. Oli tervehtinyt Juhoa kättä ojentaen ja kysynyt nimeä.
Hän portahilleen saapuu, Häll' lakki nyt on sotilaan, Kannukset ja ratsaskaapu; Hän aikovi ratsastamaan. Tuoss' seisovi vanhus sorja, Uros katseeltaan, sävyltään, Lumipäinen, kookas, norja Sen moinen hän on näöltään. Mut miksikä ukko nyt pauhaa? Miks polkevi jalkaa nyt? Eletäänpähän keskellä rauhaa, Mikä vimman on synnyttänyt?
»Voi mikä hullu, mikä seitsenkertainen hullu olinkaan!», hän usein huusi. »Voi sitä, joka luopuu Jumalasta, avaa sydämensä pahoille himoille eikä enää kuule omantuntonsa ääntä. Aluksi hän saattanee tuntea turhamaista, petollista iloa, mutta hänen loppunsa on onneton ja kurja. Hän kulkee kukilla, mutta äkkiä hän syöksyy kuiluun, jonka kukat olivat peittäneet hänen katseeltaan.
Kili, lehmä ja allas, nurmenkallas ja rahojakin yli sa'an: lisäks impi kaino ja torpan aino, sulo, viehkeä katseeltaan! Mut poika-huippari Jumping John, hän petti kaunoisen. Oi, poika-huippari Jumping John, kun petti kaunoisen! Sa hurja Vekkuli-Ville! Hän markkinoille saa; hän aikoo viulunsa myydä ja ostaa rihkamaa. Mut kun tuli luopua siitä, suli silmät kyyneliin.
Jo taatto kielsi, äiti kielsi. Jo taatto kielsi, äiti kielsi, ei kieltoa kuullut hän; ei tyttö kuullut, ei liemen luullut niin karvaaks kääntyvän. Ja poikahuippari Hyppy-Heikki, hän petti kaunoisen. Oi, poikahuippari Hyppy-Heikki, kun petti kaunoisen! Kili, lehmä ja allas, nurmenkallas, sata taatolla taskussaan! Lisäks impi kaino ja torpan aino, sulo, viehkeä katseeltaan!
Niinkuin kalliokyy kolon suulla on kulkijan eessä, ruokkima ruohojen myrkkyisten, vihan kiukkua kiehuin, kauhea katseeltaan, kolon suuta sen kiemurat kiertää: noin, povess' uljuus sammumaton, ei väistynyt Hektor, vasten tornia ulkonevaa nojas säihkyvän kilven, miehekkäälle jo näin sydämelleen synkkänä haastoi: "Voi mua!
Päivän Sana
Muut Etsivät