Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Me amerikkalaiset olemme ankaria matkailijoita; olemme tunteellisia, vastaanottavaisia ja uutuuden ihailijoita, valmiit omistamaan ja omaan elämäämme sulattamaan kaikki, mikä meitä vieraissa kansoissa miellyttää. Naistemme puvut jäljittelevät täysin ranskalaista kuosia ja kotimme ovat täyteensullotut kaikenmoista rihkamaa, jommoista yksinkertaiset esi-isämme eivät edes unissaankaan nähneet.
Mutta enhän minä parhaalla tahdollanikaan voi antaa enempää kuin muut voivat ottaa minulta, ja siksi täytyi minun tavallisesti jaella ympärilleni vain rihkamaa, vain sellaista, jolla ei ollut mitään arvoa minulle. Olen ollut joskus huomaavinani, että se monien muiden mielestä on ollut hyvinkin arvokasta.
Kaikki tuo on huokeahintaista rihkamaa, jonka tyylissä ei ole hienoa siroutta eikä ylevyyttä, vaan joka kyllä kirjavine väreineen, koristeineen ja hullunkurisine muotoineen pystyy loistamaan silmiin.
Markkinoista laivasillalla olivat he saaneet kyllänsä, kun he päivässä kävivät venheellä maalla. He olivat peräti ikävystyneet niihin vanhoihin akkoihin, jotka istuivat siellä papukaijoineen, huusivat ja möivät hapanta viiniä, orangeja ja kaikenlaista rihkamaa, ja sentähden kiiruhtivat merimiehet heidän ohitsensa matkaansa kaupunkiin.
Kaupunkilaiset eivät yleensä katsoneet karsain silmin tällaisten rikkaiden muukalaisten vierailuja kaupungissa, sillä he jättivät suuria rahasummia jälkeensä, hotellit ansaitsivat erinomaisesti, kauppapuodit saivat runsaasti myödyksi kaikenlaista rihkamaa ja monet kaupunkilaiset saivat kesäisin muuten tyhjinä olevat huoneustonsa vuokratuiksi vieraille korkeasta vuokramaksusta.
Heillä on sanomalehtiä ynnä muuta kirjallisuutta, kuin myös muinais-aikuisia kansanrunoja, jotka ovat Suomalaisten runojen luontoisia. He harrastavat suuresti soittoa ja laulua. Heitä on noin yhden miljonan vaiheilla. Itäpuolella suomen rajaa asuu Karjalaisia, jotka ovat tunnetut suuresta kauppahalustaan. He vaeltelevat usein täällä Suomessakin kaikenmoista rihkamaa kaupustelemassa.
Ja kruunu ryöstää saataviaan, Mies murtaa, akka on tarkoillaan, Ja vaikkei tietoa paidastakaan, Kota-Lassi hän luottaa parempaan, Niin myös Kota-Muori kanssa. Sa hurja Vekkuli-Ville! Hän markkinoille saa; Hän aikoo viulunsa myydä Ja ostaa rihkamaa. Mut kun tuli luopua siitä, Suli silmät kyyneliin. Sa hurja Vekkuli-Ville, Noh, terve näkemiin! Hei, Ville, myy sie viulus, Ei sillä sielua lie!
Espanjalaiset lahjoittivat heille lasihelmiä, kulkusia, tyhjiä pulloja ja muuta sellaista rihkamaa, joka kaikki otettiin ihastuksella vastaan; niinpä maanasujamet ja muukalaiset kohta tulivat hyviksi ystäviksi. Espanjalaisten kysyessä, mistä saarelaiset olivat saaneet kultakoristuksensa, joita heillä oli nenässään, osoittivat he etelää kohti.
Joillakuilla oli nenässään kultapala, jonka he mielellään luovuttivat saadessaan rihkamaa; mutta se on kuitenkin niin vähäistä, ettei se merkitse mitään. Vähäisinkin, mitä annan heille, panee heidät ihmettelemään; he luulevat meidän olevan taivaasta tulleita. TIISTAINA LOKAKUUN 23. P
Kili, lehmä ja allas, nurmenkallas ja rahojakin yli sa'an: lisäks impi kaino ja torpan aino, sulo, viehkeä katseeltaan! Mut poika-huippari Jumping John, hän petti kaunoisen. Oi, poika-huippari Jumping John, kun petti kaunoisen! Sa hurja Vekkuli-Ville! Hän markkinoille saa; hän aikoo viulunsa myydä ja ostaa rihkamaa. Mut kun tuli luopua siitä, suli silmät kyyneliin.
Päivän Sana
Muut Etsivät