United States or Liechtenstein ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin tosin Peleus sai jalot antimet taivahisilta syntymähetkellään; osa, onnipa häll' oli runsain heimoss' ihmisien, hän myrmidonein oli päämies; vaikk' oli ihminen, vaimoks sai jumalattaren ylhän; vaan toki hällekin huolta he soi, sill' ei perijäkseen nousevan linnass' uutta hän valtiaspolvea nähnyt, vain pojan ainoisen, pian vaipuvan; en hänen saata vaalia vanhuuttaan, näet kaukana syntymämailta Troian rannoill' oon suruks sun sekä lastesi kaikkein.
Ma oudoin mielin aattelin, ja huolehdin, ja riemuitsin, ja viikon itki äitikin, niin vaipui hautahan. Lapuan kentäll' isä kuol' lippunsa vierehen; sodassa, kuulin, vaaleni sen kerran ainoisen. Utilla, eestä Kustavin. mun vaarin' uupui hurmeihin, Lappeella isä vaarinkin, mies Kaarlen aikuinen. Näin heidän kävi, kaikki sai he vertaan vuodattaa: oi, suloista tok' elämää; suloista kuolemaa!
Roma kaupungin vuonna 814; armon vuonna 61; Nero valta-istuimella; Apostolit Kristin uskon saarnaajina, vanha maailma korkeimman sivistyksensä aikakaudella, jolloin nuot vähäiset riidat olivat ratkaistut, ja kaikki kansakunnat nöyristyivät ainoisen pääkaupungin alamaisiksi; semmoinen on tämän kertomuksen aika. Oli vireä, rikas ja tiheään asuttu valtakunta.
Armahani luota lähtein, samoelen hiljalleen, kuljen välkkehessä tähtein läpi metsän nukkuneen. Luna nousee, valtavasti tammilehdot kirkastaa. Koivut sille hartahasti pyhän savun suitsuttaa. Varjot värjyy kuutamossa, sydän vavahtaen lyö, kulkee kuiske viidakossa. Mikä onnentäysi yö! Riemu! Autuus! Taivas sulle suon ma öitäs tuhannen, jos mun armahani mulle antais yön vain ainoisen.
Tuoll', armas, seppelehen ikuisista Enkelit sitoo sinisirkkuisista; Ei siihen koske miekka himoisen. Siell' Aksel, kirkastumia vastaas tullen, On ansaitseva sinut, ainoisen, Miss' sula rakkaus ei rikos mullen. Hyvästi, Valpurini! Wilhelm tulee, Valpuri hänen muassaan. WILHELM. Hän viel' elää. Sa kuulitko? Hän Valpuria maini. VALPURI. Ma sain jäähyväisensä viimeisen. Oi, Aksel, elätkö?