United States or Cayman Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Maanpiirillä mit' on mull' etsittävää Nyt enää? Päiväni on laskenut Ja sammunut on valoni. No niin! Sa aukee, hauta; rauhainen sa olet. Niin, aukee, syliis minut sulje; sitä Ei Valpurini tohdi. VALPURI. Tohtiip', Aksel! Jäähyväiseksi viime kerran tohtii Valpuris sinut syliins' sulkea. AKSEL. Oi, kohtaloni! Tähän minut surmaa! VALPURI. Ei, armas ystävä, sun elää pitää. AKSEL. Miks elää?
Joskin eivät he mitään voi todistaa, niin ovathan ainakin hetkeksi saaneet minua häväistä". Näin lausuttuaan Helena puhkesi itkemään, peitti käsillään silmänsä ja istui hetken näin. Kyyneleet vuotivat myös Valpurin silmistä. "Minun armas Valpurini", sanoi Helena nyyhkien, "sinä rakastat minua sydämmestäsi, sen osoittavat nuo kyyneleesikin, vaan sitä tunnen myös sydämmessäni".
Viis kesää kaikin päivin kukkiaan Maa moiseen antoi seppeleeseen, jonka Mun Valpurini somat sormet sitoi. Tuon nimimerkin? AKSEL. Piirtänyt on Aksel. HAKON. Tuon seppelehen? AKSEL. Sitonut on Valpur. HAKON. Haa. AKSEL. Kuule, Hakon! Silmäs palavan Mä näen ja sydämesi tilan tunnen. Rehellisesti, Norjalaisen tavoin, Mielemme asioista puhukaamme. Mä teeskennell' en tahdo.
Tuoll', armas, seppelehen ikuisista Enkelit sitoo sinisirkkuisista; Ei siihen koske miekka himoisen. Siell' Aksel, kirkastumia vastaas tullen, On ansaitseva sinut, ainoisen, Miss' sula rakkaus ei rikos mullen. Hyvästi, Valpurini! Wilhelm tulee, Valpuri hänen muassaan. WILHELM. Hän viel' elää. Sa kuulitko? Hän Valpuria maini. VALPURI. Ma sain jäähyväisensä viimeisen. Oi, Aksel, elätkö?
Moisen sydämen sa sorrat Ja sitä lemmeks sanot. VALPURI. Silmäni, Himeät kyyneleist', ei kestä kauan Valoa päivän enää; ennen kuin Ne Tuoni ummistaa, on äiti armas, Pyhäinen kirkko, hunnun mulle suova. AKSEL. Oi, Jumala! Mun Valpurini nunnaks! Nää hiukset, silkinhienot keltakutrit Pois kerittäisiin; vartalonsa kaunis Vaatteeseen mustaan, paksuun verhottaisiin!
AKSEL. Kautt' taivaan Herran, arvoss' Sua pidän, Hakon; kautta Valpurini! HAKON. Nyt, serkku, uskon. Valan kalliin vannoit. No; niin jos on, niin Hakon käyttäytyi Kuninkaan-istuimella innokkaana Rakastajana, vaan ei heittiönä. AKSEL. Ken lemmen voiman tuntee, tietää myös Sen vaikutukset. HAKON. Puhut, oiva uros, Omasta sydämestän'! Jaloutes, Uskollisuutes mua liikuttaa.
Viel' eellä päivän laskun tavataan. Mun veikkon', onko haavas kuolettava? AKSEL. On. Hartioiltan' olus ota; tuppi Siit' irroita, se hieno vaate anna, Sill' että hetken veren juoksua Voin estää, koettaa elää. Kiitos! Vie Nyt tuonne minut, pylvään luo, joss' on Mun Valpurini nimi. Tässä on Mun hyvä olla. Pane pylvään nojaan Mun selkän', ett'en kaadu, kun ma kuolen. WILHELM. Kärsitkö tuskaa?
AKSEL. Ja osottaakses, ett'et tuota tuimaa Parroittunutta villiä sä viero, Niin noihin tummiin kihermiin nyt paina Sileä, silkinhieno leukas, suullas Kun Akselisi huulille sa painat Sun rakkautes ensivahvistuksen. VALPURI. Mun Akselini! AKSEL. Oma Valpurini! Niin! Nyt luo Hakonin; nyt rohkeutta Ja uljuutt' olen juonut!