United States or French Southern Territories ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oli sydämmellinen huoleni, että ehkä syöksyisi hän minun kanssa onnettomuuteen, hän, joka elämäni tiellä on ainoa valoni, ainoa onneni. Tuota selvittäessäni hän taas sitä itkemään, että olin niin onneton. Ah, hän oli niin rakastettava, niin peräti hyvä! Jos hän olisi vain yhden kyyneleen voinut pyyhkiä silmistäni, kuinka mielellään olisi hän kokonaan uhrannut itsensä.
Mitä pitää minun tehdä? Sinä kokonaan voitat oman itsesi ja meidät, sinä kestät taiston; minä jään sinun ja itseni jälkeen elämään. Minä olen aterian liekkumissa kadottanut valoni, taistelun pyörteessä lippuni. Oneelta, kolkolta, sekavalta näyttää minusta tulevaisuuteni.
Maanpiirillä mit' on mull' etsittävää Nyt enää? Päiväni on laskenut Ja sammunut on valoni. No niin! Sa aukee, hauta; rauhainen sa olet. Niin, aukee, syliis minut sulje; sitä Ei Valpurini tohdi. VALPURI. Tohtiip', Aksel! Jäähyväiseksi viime kerran tohtii Valpuris sinut syliins' sulkea. AKSEL. Oi, kohtaloni! Tähän minut surmaa! VALPURI. Ei, armas ystävä, sun elää pitää. AKSEL. Miks elää?
Sai päivä sammumaan mun valoni, te minut tunnette, en itse enää. LEONORA. En ymmärrä sua, ystäväni, noin kun puhut. Itses mulle selitä! Tuon jyrkän miehen loukkausko sinuun niin koski, että itseäs ja meitä käsität väärin. Mulle mieles avaa. TASSO. Mua loukattu ei ole, näethän mun rangaistuna, koska loukkasin. Sanojen solmut vaivatta ja pian saa auki kalpa, vaan ma olen vanki.
En ole taivaan tähti, yön tulitorni vaan, Majakka Hankoniemen rannikolla; Ma johdan merimiestä, kun päivä jättää maan Ja vaarat väijyy salakalliolla. Pimeenä, kirkkahana valoni vaihtelee, Ja merimies sen näkee ja iloll' aattelee: »Se mahtaa Hankoniemen silmä olla.»
ma aloin: »Muistan jonkun lauselmasi, Valoni oi, sa jossa kiellät, että päätöstä Taivaan muuttaa voisi rukous. Ja sitä vain nää sielut pyytelevät. Siis onko turha toivehensa? Vaiko en sanojas lie oikein ymmärtänyt?» Hän mulle: »Säkeheni selvät ovat, mut silti toivo noidenkaan ei petä, jos seikkaa tutkistelet järjin tervein.
Hän pani kätensä ristiin ja rukoili: Herra! sydämmeni turva, ole kanssani Armon lähde, iloss' ja murheess' on kanssan' Suojele synkässä vuoren yössä Ja kaivoksess' oo toverinan' Oi turvani, vahvuuteni, päivän valoni, Eloni iltaan älä hylkää minua.
Muistan niitä aikoja, jolloin ennen olin R:lla, jolloin elin ainoastaan nykyhetkessä ja ammensin lämpöni ja valoni runoilijan silmästä ja katsoin häneen niinkuin Jumalan korkeaan taivaaseen, jossa kaikki ihanuus on, enkä sellaisina hetkinä ajatellut mitään muuta kuin häntä mutta nyt!»
ma aloin: »Muistan jonkun lauselmasi, Valoni oi, sa jossa kiellät, että päätöstä Taivaan muuttaa voisi rukous. Ja sitä vain nää sielut pyytelevät. Siis onko turha toivehensa? Vaiko en sanojas lie oikein ymmärtänyt?» Hän mulle: »Säkeheni selvät ovat, mut silti toivo noidenkaan ei petä, jos seikkaa tutkistelet järjin tervein.