Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Ja nyt Mun sydämeni armaisin, sa vanno Täll' leveällä hautakivellä, Jonk' alla Harald Gille lepää, meidän Es'isämme, ett' tänäpänä vielä Sa tahdot tulla eteen alttarin Kanss' Akselin sun ylkämiehenäs. VALPURI. Oi, tiedätkö, mun Akselini, että Kuningas on AKSEL. Ma kaikki tiedän, kaikki; Hän sua rakastaa! Ja sinä? VALPURI. Minä Rakastan Akselia. AKSEL. Taivaista. Oi kaunopuheisuutta!
Yhä enenevällä ystävyydellä kuuntelivat he vieraansa puheita ja heidän vanhat silmänsä katselivat rakkaasti kaunista kertojaa. Provastin vaimo luuli usein innossaan hänessä näkevänsä ainoan poikansa, jonka hänen kevätpäivänään hauta vei. Ja usein kun Fersen oli kertomuksen lopettanut, huokasi rouva: "Jos olisi minun Akselini elänyt, samoja olisi hän tainnut kertoa."
AKSEL. Ei, en ole Aksel; Sill' Aksel oli poika murheellinen, Ja tässä, armas Valpur, syleilet sä Onnellisinta sota-urosta. VALPURI. Mun Akselini, onko mahdollista? AKSEL. Uskolliselle sydämelle kaikk' On, armas tyttö, mahdollista, kaikki Vaeltajalles onnistui. Nyt on Hän määrän pääss', ei haudan partaalla, Ja kiittää Herraa hänen annostansa.
WILHELM. Sen Tanskan piispa Ol' äitilleni opettanut; hän sen Opetti mulle piennä ollessani. VALPURI. Sen vielä toki muistat. WILHELM. Varsin hyvin. VALPURI. Se hupaist' on! Mun Akselini sanoi Sull' oivan äänen olevan; ei hennon, Mik' eloss' ihmisiä himartaa, Vaan jalon, vahvan, järeän, kuin ois Se haudasta.
Huvilan saat, välipuheemme mukaan, ottaa haltuusi tänään jälkeen puolenpäivän, ja toivon tämän kauniin syntymäpäivälahjan suuresti ilahuttavan vaimoasi. Rakkain toivoni niin odottamatonta niin ansaitsematonta! Voinko koskaan palkita hyvyyttäsi ja rakkauttasi, armas, oma Akselini! Pidä hyvänäsi, pidä hyvänäsi! Lupaa vaan, ettet koskaan enää kuuntele akkojen juoruja!
Mutta samassa silmänräpäyksessä kuului kamala huuto: "Oi minun Akselini!" ja verisen Fersenin sivulle vaipui nainen veriselle maalle. Silmänräpäykseksi seisahtui vihollinen, sitten oijensi hän miekkansa laskiakseen sitä kaatuneesen naiseen. Mutta samassa kuului vieressään käsky: "Pidätä, raakalainen!" ja korkea upsieri, puetettu kultaisiin vaatteisin kannusti hevoistaan ilkiöitä vastaan.
Niin, jalo Wilhelm, teetkö Sen hyvän mulle Akselin ja teidän Välisen ystävyyden tähden, että Sen laulun Valpurille laulat, jolloin Hän vastavuoroon panee sormuksensa Akselin kelmeähän sormeen. WILHELM. Sit' En epää, jos se sulle lohduks on. VALPURI. Sua oivaks harpunsoittajaksi sanoi Mun Akselini. WILHELM. Kuohuvata mieltän' Useinkin harpun ääni vaimentaa.
Minun pitää myös hoitaa taloutta hänen pojilleen, sanoo hän, mutta kukapa uskaltaa niin kauvas eteensä ajassa katsoa? Akselini muutti suuntaa ja meni upseeriksi; hän uhrasi henkensä isänmaansa edestä, Jumala siunatkoon hänen muistoansa.
HAKON. Mun arvon' ankarasti vaatii maamme Lakia käyttämään. Tee tehtäväs! Voi, lapsen'! Seitsenkymment' talvea On vanhaa sydäntän' jo vaivuttanut, Vaan kalkkia niin katkeraa se viel' Ei tyhjentänyt. Akselini! Anna Vanhalle Herranpalvelijalle anteeks Tää tehtävänsä. Min' en Valpurista Sua erota, vaan sallimus; mut vaan Tät' elämää se eronaika koskee, Tuoll' ikuisesti saatte rakastaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät