United States or Austria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Muistan erään tilaisuuden, jolloin löysimme hänen samalla hautakivellä, tuuditellen pientä tyttöä polvellaan. Tyttönen oli komeasti puettu, sillä hän oli herrassäätyä. Eräs meistä tarjosi vanhalle tuttavallemme muutamia sokerimakeisia, jotka hän tällä kertaa kiitollisuudella ottikin vastaan. Mutta hän ei niitä itse maistanut, vaan antoi ne lapselle.
Ja nyt Mun sydämeni armaisin, sa vanno Täll' leveällä hautakivellä, Jonk' alla Harald Gille lepää, meidän Es'isämme, ett' tänäpänä vielä Sa tahdot tulla eteen alttarin Kanss' Akselin sun ylkämiehenäs. VALPURI. Oi, tiedätkö, mun Akselini, että Kuningas on AKSEL. Ma kaikki tiedän, kaikki; Hän sua rakastaa! Ja sinä? VALPURI. Minä Rakastan Akselia. AKSEL. Taivaista. Oi kaunopuheisuutta!
Kun olimme varsin vallattomat tahi laiskat, sanoi hän tavallisesti: "Tänään ette ole nähneet kärsivää kukkaa." Kuka sitte tuo kärsivä kukka oli? Se oli pieni tyttö, joka kävi seurakunnan köyhäin koulua, mutta jolla ennen opetuksen alottamista oli tapana istua eräällä hautakivellä kirkon etelä puolella ja lukea läksyänsä, silmät aina kirjaan kiinnitettyinä.
Välinpitämättöminkin matkustaja poikkee tieltä, kun hän on pysähtynyt jonkun kaukaisen asumuksen tykönä. jossa eläviä ihmisiä asuu, mennäksensä katsomaan kuolleiden hautauspaikkaa. Mutta minua ihmetyttää että te, Miss Mordaunt, olette mieltynyt tähän paikkaan." "Se on minun lempipaikkani," sanoi Lily, "ja on aina ollut niin. Minä olen monta tuntia istunut tällä hautakivellä.
Ruumissaaton kirkosta lähdettyä, istui vielä jäljellä lappalaisvaimo eräällä hautakivellä nyyhkyttäin itkien. Seimke oli tuo. Laps hänen polvellaan oli ruvennut itkemään, vaikk'ei hältä mitään puuttunut, mutta Seimke ties tämän itkevän isänsä synteilyjen tähden.