Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Kyll sen jo näk päältpäi, jott´ei hää olit oikee järissää. Enimmäksee hää kävel´ paljai jaloi ja pääss hänell ol´ vanha kirkkohattu, mikä ol´ enne olit ihka musta, mutt ol´ luopunt hyvi ruohottavaks ja ol´ hyvi kokkoo ryttäitynt sekä eest ett takkaa. Sannoit, jott Saska oi
AKSEL. Ei, en ole Aksel; Sill' Aksel oli poika murheellinen, Ja tässä, armas Valpur, syleilet sä Onnellisinta sota-urosta. VALPURI. Mun Akselini, onko mahdollista? AKSEL. Uskolliselle sydämelle kaikk' On, armas tyttö, mahdollista, kaikki Vaeltajalles onnistui. Nyt on Hän määrän pääss', ei haudan partaalla, Ja kiittää Herraa hänen annostansa.
On susia, karhujakin, Ne kukista kankahilta, Että ei katoa karja Eikä lapset laitumilta. Niissä voimasi osoita Kuin väkevä Suvannon urho Se on sankarin tekoa! NUORI JOUKO. Säästä jo, emo, sanasi Väkevästä vääntäjästä! Etkö aavista tuhoa? Päivän matkan pääss' on Väinö Peltoinensa, niittyinensä: Kalat on katoamassa, Otukset vähenemässä Kaskitulten tuprutessa.
Puiden takaa puiden taaksi metsän linnat liukuu. Sukkamielen sauvan pääss' on hopeainen tiuku. Kun se tiuku helisee, niin hämy maille lankee, riutuu rinta ihmisten ja miel' on ahdas, ankee. Puiden takaa puiden taaksi metsän linnat liukuu. Sukkamielen sauvan päässä kultainen on tiuku. Kun se tiuku helisee, niin herää hengen härmä, kuudan maita kulkevi ja säihkyy unen särmä.
Mutta ihana on elää kevät-aikana; ja kun minä kävelin, lauloi sydämeni lintujen ja umpujen kanssa: "minultakin ovat talven kahleet katkenneet minulta ja koko maalta!" Heitä itku katkerin; Nyt ei tarvis kyyneleitä, Pääss' on kemut Simonin; Tuhat syyt' on riemuella, Tuhat syytä huudahdella: Halleluja kaikukoon! Magdalena! hymyellös!
Kas eikö mull' oo kyllin tavaroita Kun lyyryin soi ja lauluin iloitsee? Ja eikö mull' oo tajuttava kieli Vaikk' etelänki lasten mustimpain: Sekeellä otsallain tää raikas mieli Ja rakkaus vapaassa katseessain? Oon onnekas! muodoissa tuhansissa Ihanne armas tielläin karkelee, Tien pääss' on kunnia vaulat suortuvissa, Mua kutsuu naurusuin ja viehkäisee.
Kentiesi matkan pääss' yks' armahin Suo tiestä uupuneelle suojan lauhan, Kentiesi vanhuus mulle takaisin Luo lapsen unelmat ja entis-rauhan. Kun kyyryksissä, sauva nojanain, Sen huoneen nään, miss' surut eivät jäydä, Iloisna silloin mielin hautahain, Kuin lasna muinen kehtohoni, käydä. Ystävän kuoltua. Katoova siis oli suloinen Tuo huoli; Hyväili kuin suvi-tuulonen Ja kuoli. Oi sulo-unta!
Vaunuilt' astuivat he nyt kuullakseen, mitä heille 492 Hektor haastoi, suosima Zeun, kädess' uhkea keihäs; kyynäränmittaa tuo ykstoist' oli, pääss' ota välkkyi vaskinen; varteen kultainen sen suovero liitti; peitsen tuon nojass' alkoi noin, sanan sankari virkkoi: "Troian kansa ja Dardanian sekä kaikk' apuheimot!
Tosin verileikiss' usein petti onnen suosio, tosin voitot voittamamme pian taittoi tappio. Mutt' ei kumarrella muita silti meidän tarvitse, pääss' on mulla hattu, samoin pidä, ukko, päässäs se!»
Puiden takaa puiden taaksi metsän linnat liukuu. Sukkamielen sauvan pääss' on timanttinen tiuku. Kun se tiuku helisee, on mieli miekan alla, astuu ilmi aurinko ja maailmass' on Halla. Asuu aamuruskon mailla kansa, jonka Jumala on Aika. Templi tehty hälle puistohon on pyhään, virran vieriväisen kaltahalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät