Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Vanhus seisoi hämmästyksin, herra loihe lausumaan: "Kuulin laulus, taistellut ma olen eestä saman maan. Muisto tuo ett' elähyttää vanhanakin minua, siitä, näet, ylväs olen, ylvähämpi sinua." "Tosin verileikiss' usein toivehemme pettyivät, tosin voittommekin pian tappioiksi kääntyivät; mut ei siltä meidän tarvis kumarrella nöyrtyen, hattuni ma pidän päässä; pidä sinä samaten!"
Tahdoimme jokapäiväisissä tilaisuuksissa kumarrella jotakin esinettä, jota voi silmin nähdä ja käsin koskea; sen vuoksi ei uskonnollinen omatuntomme estänytkään meitä pitämästä punaiseksi maalattuja, valkopäisiä, maantienpaaluja yliluonnollisen olennon veroisina.
Lukkari kumarteli ja pyysi: "Ollaanpas ... ollaanpas ... ollaanpas nyt ensin hyvä ja astutaan tänne peremmäksi... Täällä on jo tätä rouvasväkeä... Ja nuori herra Ikonen kanssa. Astutaanpas tänne talon karsinapuolelle!" Nyt seurasi ovella pitkä kumartelu: "Olkaa hyvä!" kumarsi lukkari. "Olkaa ... olkaa hyvä!" kumarrella nyökytti ukko Ikonen.
Tosin verileikiss' usein petti onnen suosio, tosin voitot voittamamme pian taittoi tappio. Mutt' ei kumarrella muita silti meidän tarvitse, pääss' on mulla hattu, samoin pidä, ukko, päässäs se!»
Taitavat olla samoja, joiden luona olin juoksupoikana muutaman viikon, silloin kun kävin Karjalassa tätini luona. Mutta minä en aio kumarrella kultaa enkä korkeutta. En toden totta aio lähimmäisteni heikkouksia hemmotella.» »Ei», sanoi siihen äiti, »ei muuten, kuin jos rakkaus sitä vaatii.» »Niin rakkaus sitä kyllä tarvitaan, mutta tunteemme saattavat meitä pian veltostuttaa.
Sanoppas nyt, paljoko kello on?" Pöytä lähti taas liikkeelle, ja kääntyi sille seinälle, jossa kello oli. Ja kun se tuli kelloa likelle, niin seisahtui se, ja alkoi kumarrella, ja kumarsi kaksitoista kertaa. "Sen riivatulla silmätkin!" puheli Olli. "Mutta vieläkin koetan sinun taitoas. Sanoppas nimeni, jos tiedät". Ja niin hän kysyi ensiksi: "Olenko kastettu Kalleksi?"
Mutta minä kyllä sanon sille herrasväelle minä, niin, en aiokaan nöyrästi kumarrella heitä ja heidän ylhäisyyksiänsä, sillä toinen on yhtä hyvä kuin toinenkin. Ihan varmasti, sen aion heille sanoa. Juuri niin!» Hää-aattona. «Jumala siunatkoon vesoja!
No, kaikkea sitä täytyy kärsiäkin! Sen vuoksi että hän on rikas, vaatii hän että kaikkien ihmisten pitäisi kumarrella häntä. Ja tuo piika sitten! Hyi, helvetissä! POSTINHOITAJA. Kuka se on? Tulkaa sisään vaan! NEITI. Minä pyydän tuhat kertaa anteeksi!
Olisi sitä puhetta kelvannut kauemmankin kuunnella, mutta äkkipikainen loppu sille kumminkin tuli. Rovasti näet kääntyi puhumaan rakkaudestakin, mutta ei päässyt vielä oikein alkuunkaan, ennenkuin Kivelän isäntä jo keskeytti hänet. Keskellä lausetta kiepsahti näet isäntä ylös sohvalta, jolla oli istunut, ja alkoi kohteliaasti kumarrella rovastia.
Eikö enää tarvitse ketään kumarrella eikä olla kenellekään mieliksi? ... Olla se äiti vanha vielä elossa, niin toisi sen tänne toverikseen, johtuu hänelle yht'äkkiä mieleen. Ei ole hän vuosikausiin häntä muistellut eikä tahtonutkaan muistella. Mutta olihan se sekin ollut samalla lailla maailman murjottavana kuin hänkin eikä saanut koskaan omaa kattoa päänsä päälle.
Päivän Sana
Muut Etsivät