United States or Barbados ? Vote for the TOP Country of the Week !
Rehellinen puutarhuri oli nyt rattoisa, kuusikymmenvuotias vanhus, joka ei ollut rukkasiaan sen enempää pahaksensa pannut kuin että vuoden päästä oli valinnut vaimoksensa Linköpingistä punaposkisen satulasepän tyttären, jonka seurassa hänen hiljainen elämänsä kului kuin kukoistava kaalimaa, jossa eivät liiat madot lehtiä jäydä, kunnes hän sai kunniakkaaksi, mutta huolenalaiseksi toimekseen uuden suurenmoisen, tuohon hiukan vanhentuneeseen Ludvig XIV:n aikakauden tyyliin tehtävän puutarhan perustamisen.
Kentiesi matkan pääss' yks' armahin Suo tiestä uupuneelle suojan lauhan, Kentiesi vanhuus mulle takaisin Luo lapsen unelmat ja entis-rauhan. Kun kyyryksissä, sauva nojanain, Sen huoneen nään, miss' surut eivät jäydä, Iloisna silloin mielin hautahain, Kuin lasna muinen kehtohoni, käydä. Ystävän kuoltua. Katoova siis oli suloinen Tuo huoli; Hyväili kuin suvi-tuulonen Ja kuoli. Oi sulo-unta!
Saahan niistä puhua, saahan sitä kaavailla, mutta hänenhän se on kuitenkin lopulta kaikki sovitettava käytäntöön.» »Se se antaa hänelle sisäistä tyydytystä, jota moni meistä voisi häneltä kadehtia.» »Mutta vielä enemmän voisimme kadehtia sitä tyydytystä, joka hänellä on omasta itsestään. Hänen koneellinen työnsä ei jäydä hänen tunne-elämäänsä, joskaan ei sitä juuri täytäkään.