Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Oma Vernerisi." Hän vei kirjeen Arville ja käski hänen heti lähtemään sitä viemään. Itse hän oli päättänyt pysyä kotona, päättänyt varmasti. Kului ilta, yö läheni. Kesän haaleat varjot väikkyivät vielä lännen taivaalla. Pitkältä alkoi Arnoldista aika tuntua. Asraa ei kuulunut. Ehkä se jotain uutisia olisi kaupungista tuonut. Hän kulki rantaan.
Ja tämän kesän jälkeen avautui nyt Arville elämä todellisemmalta kannalta kuin ennen. Kuitenkaan hän ei jättänyt mielikuvituksen maailmataan, ja tämän nyt täytti Elsan kuva eloisine piirteineen ja loistavine silmineen. Hän ei itse voinut ymmärtää, mikä hänet oikeastaan kiinnitti Elsaan.
En ole koskaan tuntenut niin mahtavaa työhalua kuin nyt, tahtoisin olla valmis niinkuin sinä, Arvi, nyt jo heti alottamaan elämäntyöni. Ja mitä aijot sitte elämässäsi toimittaa? kysyi Arvi. Aini ei heti vastannut. Hänen mieleensä johtui venematka kesällä, jolloin hän Arville oli tehnyt saman kysymyksen. Nyt se oli hänelle selvinnyt.
Jos Elsa vain ymmärtäisi panna tähän oikein arvoa, ymmärtäisi Arvin syvää tunnetta, niinkuin hän, Aini olisi sen tehnyt. Ja hän olisi Arville antanut takaisin koko sydämensä lämpimimmän rakkauden, jos hän olisi siitä huolinut. Seuraavana aamuna läksi Aini kotiin joulua valmistamaan.
Ei, hän tahtoi ilman katkeruutta luopua kaikesta; hän tahtoi heille ja heidän rakkaudelleen rukoilla Jumalan siunausta, rakkaalle Elsa-serkulle ja Arville, josta hän kerran oli pitänyt enemmän kuin muista
Katsokaa nyt, eivätkö ole aivan yhtä sinisiä kuin silloinkin? Anna ne minulle, Elsa, uskollisuuden merkiksi, pyysi Arvi hiljaa. Elsa jakoi kukkia Arville ja Ainille ja järjesteli loput kimppuun verannan pöydälle. Nämä minä jätän tänne Tuomarilaan todistukseksi siitä, että minäkin olen uskollinen ja pian tulen tänne takaisin, sanoi Elsa iloisesti.
Hän astui esiin, ja pudisti ystävyydellä sairaan kättä ja pyysi häntä lohduttamaan itseään kaunisten kasvojensa hukkauksesta, joiden kautta hän oli pelastanut sotapäällikkönsä hengen. Onni olisi tästä alkaen suotuisammin myhäilevä näille miehekkäille arville kuin ennen sileille poskille, ja yhdellä silmällä tulisi hän näkemään kunniarikkaampia päiviä kuin tähän asti kahdella.
Vaan kuinka hän samalla voisi hyödyttää isänmaatansa ja kansaansa? Jos hän rupeaisi pitämään huolta Tuomarilan alamaisten ja torpparien lapsista ja ompelemaan heille vaatteita ja opettamaan heitä, eikö tämä jollakin tavalla voisi olla isänmaan siunaukseksi? Ja hän oli päättänyt syksyllä alottaa oikein täydellä todella. Tästä hän nyt kertoi Arville ja tämä kuunteli ihmetellen.
Ei, jos hän tahtoisi olla suora ja kirjoittaa Arville niinkuin todelliselle ystävälle, niin hänen täytyisi paljastaa itsensä, tyytymättömyytensä ja kaipauksensa. Ja sitä hän ei tahtonut, ainakaan ei nyt vielä. Sentähden hän nyt kirjoitti aivan lyhyesti, kiittäen kirjeestä ja kertoen yhtä ja toista Tuomarilan oloista.
Istuutuessaan työnsä ääreen ihan ääneen virkahti Ester: Tuollaisen tulee miehen olla! Kuului askeleita Arnoldin huoneesta. Siellä käveli kartanon herra raskain askelin edestakaisin. Vihdoin hän lähetti sanan Arville, hevonen valjaisiin. Sitten Arnold katosi huimaa vauhtia kirkonkylälle päin. Rikberg seisoi pihalla puistellen päätään.
Päivän Sana
Muut Etsivät