Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. lokakuuta 2025
Antaja meillä odottaa, kunnes vieras on maljansa pohjaan tyhjentänyt. Kaikkiko täytyy tehdä niinkuin siellä? nauroi Marja. Kaikki, sanoi Shemeikka totisesti ja mulautti silmiään tuopin laidan yli. Eikö olisi parempi niin, että maassa maan tavalla? Ei, sanoi Shemeikka totisesti yhtä ja teennäisen juhlallisesti ja ojensi Marjalle tuopin.
Shemeikan silmissä oli ensin ollut utelias ilme, sitten kuin pettynyt ja välinpitämätön, viimein hänen suunsa ympärillä oli värähtänyt niinkuin hän olisi nähnyt jotakin vastenmielistä. Mutta Marjan silmissä oli Shemeikka ollut komeampi kuin koskaan ennen.
Se Karjalan kuulu? pääsi Marjalta. Se! Hilapan poika? Sen! Juha kuului huutavan ulkoa. Mitäpähän äijä siellä pakisee? Sinua säkin suuta pitämään huutaa. Shemeikka pyörähti, heilautti kättään ja meni. Niitäkö se oli? Shemeikkoja! Karjalan suurinta kauppiassukua, metsänkävijää, karhunkaatajaa, poron- ja hirvenhiihtäjäsukua, monen maan mainiota rikasta.
Sinulla on komea emäntä, sanoi Shemeikka hänen jälkeensä katsoen. On jalan nousu joustava kuin rekivetovarsan. On sillä jalan nousu! Onko muutenkin mieluisenne? On mieluinen, on yli kaiken mieluinen. Entäpä sinun emäntäsi? Ei ole minulla vielä omituista. Vai ei? Ottaaksesi pitäisi. Oli hiien hyvää se viinasi! sanoi Juha näppiä lyöden. Tahdotko vielä?
Käännyhän mahallesi, niin sivellään toistakin puolta. Jo riittää, sanoi Shemeikka Sitä sanoitte, ettette välittänyt rikkaista, vaikka olisi ollut tarjolla. Niinpä niin Shemeikka kuului laskeutuvan lauteilta ja istuutuvan alemmaksi. Juha puhui yhä ylhäältä, nyt itseään hutkien. niinpä niin, vaan minua he kaikki muut kylmäsivät, en katsonut päin, en perin, tämä oli mennyt kuin veriin.
Yhtäkkiä sattuu sieltä häneen Shemeikan silmä, se hymähtää kiireessä, mutta on samassa taas toisaalla; on otsa rypyssä, huulet tuimassa pinnistyksessä. Marja koettaa hiukan kohottaa päätään laidan yli, suuri kivi kiitää ohi ja raapaisee venheen perää. Toinen on toisella puolen ja karahtaa kokkaan. Mutta välitse laskee Shemeikka. Marja vaipuu takaisin. »Voi, hyvä Isä sentään!»
Hän näkee Marjan raukein askelin menevän aittaansa ja siirtyy sinne hetken kuluttua, arasti istahtaen kynnykselle, missä Shemeikka oli viimeksi istunut. Marjalla on ompelus polvellaan. Mitä se ompelee? Nappia paitaan minunko paitaani? Tuskin tuli, niin jo rupesi ompelemaan nappia paitaani, mikä lähtiessään oli jäänyt kesken. Tulinhan minä kyllä, niinkuin sanoit.
Samassa hän taas on ylhäällä, suurena, jättiläisenä, tukka hajallaan, parta hulmuten kahden puolen kaulaa. Ei ole maailmassa muuta kuin Shemeikka seisomassa, hyrskyt palamassa hänen jalkainsa alla kahden puolen venhettä. Ei näy maata, ei puita, kuohut kiitävät kilpaa Shemeikan kanssa häntä takaa ajaen, mutta eivät saavuta.
Mutta kun miehet olivat menneet ohi ikkunain, riensi hän kuitenkin ulos ja ehti näkemään, kuinka nuori mies keveässä hypyssä keikahti veräjän yli. Seisoi piikakin solalla sitä katsellen, kerpputaakka selässä: Katso hurjaa, kun meni kuin korentona aidan yli. Kuka se oli? Uhtuan Shemeikka sanoi olevansa. Kerran tuonkin sai nähdä ... vaikkakin vain selältä.
Heitäs, veli pyhä, sankollinen selkääni. Soh, hyvä, hyvä... Onko teillä lapsia? kysyi Shemeikka sen tehtyään. Oli kuin olisi Juha jostakin herännyt. Mitä hän tässä oikein? Kuka se oli tuo, jolle hän oli puhunut Marjasta? Mitä lieneekään puhunut? Ei ole, vastasi hän lyhyesti eikä sen siitään jatkanut. Mutta Marjaa suututti ja hävetti. Semmoinen narri ja höperö!
Päivän Sana
Muut Etsivät