United States or Ghana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän oli keski-ikäinen hyvin jaksavan näköinen, ja pian osoittikin voimaansa, kantaen tavattoman suurta perunavatia kyökin pitkälle mustaksi maalatulle pöydälle. Tavattoman suoraan ja korkealle nousi höyry perunavadista. "Elsakin on täällä!" sanoi keittäjätär, laskettuaan vadin pöydälle. "Tulinhan minä." "Istu!"
Yrjö kääntyi ympäri, huomasi meidän ja sanoi: tulinhan yksin toimeen, susi meni kuoppaan, kettu satimeen; mutta hyvin teette, jos nostatte ketunkin pirttiin. Itse hän seisoi miettivänä keskellä lattiaa. Ja me nostimme rukoilevan Himmeliinin pirttiin. Voi Kustaa, siinäkö sinä nyt olet, sanoi hänelle Matti. Matti, Matti, auta minua, ettei tuo hullu mies saa tappaa minua, rukoili Himmeliini.
Elli tuli minua vastaan eteiseen, tekeytyi ystävälliseksi ja huudahteli, muka ihan ilon vallassa ollen: "Ai kuinka hauskaa, että sinä nyt jo tulit!" Minä vain muikistelin ja keikistelin, tekeytyen toki ystäväksi ja äännähdin omituisesti: "Niin ... tulinhan minä... Mitäs sitte?"
Kävisikö armeliaisuutenne ylen rasittavaksi, jos uhraisitte muutaman joutilaista hetkistänne käydäksenne kurjain matalissa majoissa katsomassa »kuinka on asianlaita?» vaan alentaisiko se arvoanne? Tulinhan minä nyt... Tulitte nyt! vaan mitä varten? Tulitte kieltämään, ettei tuo äiti saa laskea lapsiaan kerjuulle, vaan pitää hankkia ja antaa heille ruokaa.
"Ei tämä mitään vaarallista ole," jatkoi mies; "se yö minulle rauhan antoi. Tämä on vaan hiljaista tointumista: joll'ei silloin olisi myrskyä ollut, en nyt olisi onnellinen. Tulinhan silloin tuntemaan sydämmen, jota en koskaan muulloin olisi tuntemaan tullut. Myrsky oli välttämätön, sen täytyi tulla ja se tuli. Nyt olen terve ja paranen jälleen; minä saan uudet voimat, minä tulen mieheksi nyt."
VAINIKKA. Sohvi, sinäkö se olet? SOHVI. Minäpä niinkin. VAINIKKA. No terve, terve! SOHVI. Kuinka olet tänne joutunut? VAINIKKA. No tulinhan SOHVI. Tule tänne kyökkiin juttelemaan. Täälläkös on soppaa, hilloa ja seleetä sekä tupakkaakin vähäsen. Neljästoista kohtaus.
»Huomasin minä heti ja tunsin kohta hänen olevan samaa pappilan slähtiä. Mutta tässä minäkin vielä höpisen, vaikka jo kyllä olisi kiire kotia; tulinhan vain katsomaan, kuka tuo vieras herra oli.» »Muistakaa, että täällä juodaan teetä juhannusaattona, kuten ennenkin on tapana ollut.»
Hän näkee Marjan raukein askelin menevän aittaansa ja siirtyy sinne hetken kuluttua, arasti istahtaen kynnykselle, missä Shemeikka oli viimeksi istunut. Marjalla on ompelus polvellaan. Mitä se ompelee? Nappia paitaan minunko paitaani? Tuskin tuli, niin jo rupesi ompelemaan nappia paitaani, mikä lähtiessään oli jäänyt kesken. Tulinhan minä kyllä, niinkuin sanoit.