Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. lokakuuta 2025
Yhtäkkiä kuului, niinkuin silloin, kun vikla lentoon lähtien ääneensä remahtaa, kuului laulahdus, tarhalta alkaen ja sieltä pihan yli tupaan tuoden ja taas tarhalle ja sieltä takaisin oli Shemeikka kuullut heidän, naisien laulavan, vaan ei milloinkaan niin syvästä rinnasta, ei niin selvästi ja helposti kurkusta kumpuavan.
Olet emännän näköinen, olet osaavan näköinen, kätesi tekevät, siksi kai sinut Shemeikka ottikin. Heti vanha sinulle avaimet antaa. Sanoi: »Menkää, katsokaa, millaisen on tuonut, tulkaa pian takaisin kertomaan, olisi mieleni hyvä, jos olisi Shemeikka viimein mieleisensä löytänyt.» Sano, haasta... Vaan enhän saa sananvuoroa, nauroi Marja. Mistä minun pitäisi haastaa?
Mistä sinä tiedät, mitä minulla on ja mitä minulla ei ole vai eikö ole ollenkaan? Shemeikka piti vähän laulunsa lomaa, sitten kosketti uudelleen soitinta, jonka jo tunsi hyvin helähtäneen. Ei ole rattoisa elämäsi täällä erämaassa. Marja ei vastannut, ompeli. Miehesi vanha ja jörö, piikatyttösi hiljainen ja mitätön, ei vierasta käy talvikausiin, kesällä jos joku tulee, niin meneekin.
Eikä Shemeikka enää itsekään tiennyt, mitä hän tahtoi. Marja ei vastannut. Minnekäs sitten? Takaisin kotiisiko? En ikinä sinne! huudahti Marja, hänestä irti tempautuen. Mutta minnekä sitten? Mihin hyvänsä! Lasket maihin, ehkä jonnekin osun. Itku puristi rintaa, mutta ei vielä päässyt. Saitko sitten jo tarpeeksesi matkasta minun kanssani? kysyi Shemeikka tehden äänensä moittivaksi.
Ja äijä lähti, laskettiin samat kosket, käytiin ehkä samat saaret ... ja nyt se panee sen kiskomaan takaisin kosket ja suvannot sauvomaan ja selät soutamaan ... ja äijä kiskoo ja soutaa... Märät ja repaleet molemmat, ja murjottavat kuin minulle äkeissään jostakin... Oli Shemeikka ollut monessa hullussa seikassa naistensa kanssa ja heidän miestensä ja lasten, joista ei kukaan tiennyt, kenen ne oikein olivat...
Ei saa, sanoi Marja laimeasti ja jos ei olisi päässyt pois, olisi siihen lyykähtänyt ja jalka oli paetessa raskas kuin sen, joka unissaan pakenee. Shemeikka meni hitaasti ja tyynesti ulos ja istahti rappusille. Marja kulki ohi. Ei saa vieras toista kertaa semmoista tehdä. Ka, minkä tähden ei? Jos joku olisi nähnyt? Senkö tähden ei? Eikä muutenkaan. On luvattava. En uskalla tuoda ruokaa pöytään.
Oli vasen käsi viilekkeessä, oikea oli vapaa. Jäikö mitä vielä? Lakki jäi. Marja otti sen penkiltä ja toi. Silloin Shemeikka kahmaisi kainaloonsa Marjan ja painoi rintaansa pään ja piti sitä siinä hetken. Päästi sitten, niinkuin ei mitään olisi tapahtunut, ei virkkanut mitään ja meni. Eikä Marjakaan saanut mitään virketyksi. Jäi vain siihen kädessään Shemeikan lakki. Juha ilmaantui oveen.
Noin vain keikahutit? Kehuja olet, kuka lienetkin. Et tiedä, emäntä nuori, kuka olen? Ei naama nimeä sano. Et ole kuullut puhuttavan Uhtuan Shemeikasta? Hän ojensihe, suoristihe, pani kätensä rinnalle ristiin ei sulkenut tietä Marjan mennä, sitoi hänet silmillään siihen, missä hän seisoi, käsi pankon patsaassa. Uhtuan Shemeikka? sanoi Marja viivytellen. Olet kuullut puhuttavan?
Vaan johan sinun sukuasi, Shemeikka, yhden miehen osaksi juoksentelee vierasten talojen tanhuvilla, mikäpä omillasikin. Ei aavisteta, isät, kenen poikia polvillaan keikutellaan. Olisiko hänellekin, hyvälle miehelle, tässä se ilo toimitettava? Se se on kaikista hupaisinta ja hulluinta, kun vuoden päästä taloon tulee ja siellä lennätetään oma poika partaa repimään.
Olisihan sopinut tulla. Mitä te täällä teette? Heidän verkkoukkonaan oleilen. Vaan miten olette tänne joutunut? Talon kun ensin polttivat, niin sitten toivat minutkin muun tavarani kanssa. Kuka sen teki? Joko siitä on kauankin? Se vanha Shemeikka, tämän nykyisen isä, ja sen miehet. Vaan pääsisitte kai te jo pois, jos tahtoisitte? Kävin tuolla kerran takavuosina ... tulin takaisin.
Päivän Sana
Muut Etsivät