Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Ei Shemeikka viitsisi siltä rähjältä henkeä ottaa, tarttuisi vain käsipuoleen ja pyörähyttäisi kenkkajalkaa niin, että koskeen singahtaisi. Se menisi alas, milloin selällään, milloin mahallaan räpiköiden vuoroin käsillä, vuoroin jaloilla, toisessa kenkä, toinen paljaana kolin kolia koskea alas. Mutta olkoon siellä, mitä minä hänestä enää...
Shemeikka päästi, lennätti Marjan ovea kohti Juhaa vastaan. Nyt se on omansa niinkuin ollakin pitää! Siin' on silkkineen, solkineen! Katso, eikö ole korea omasi? On se, on se onpa, onpa. Aivan niinkuin Shemeikka äsken oli matkinut! tepasteli, pyörähteli. Ja Marja ja Shemeikka räjähtivät siitä yhdessä uuteen nauruun juuri kuin äsken.
Mutta Juha on jo, kuin kontuunsa sorkittu ja satutettu ja ärsytetty karhu, karannut pystyyn, pitäen jaloista rahia, jonka päällä oli istunut. Shemeikka pyörähtää päin ja koettaa kädellään torjuen ja vartaloaan taivuttaen suojata päätään. Isku sattuu ojennettuun käteen ja käsi rempsahtaa poikki. Shemeikka kaatuu lattialle, karkaa ylös, peräytyy ovensuunurkkaan, nostaen jalkansa uuden iskun eteen.
Karjalassako? Miksi veit minut väkisin? Tulithan mielelläsi! Tulinko? Eikä Marja tiennyt, oliko hän tullut, vai oliko hänet viety. Koski lakkasi kohisemasta Marjan korvissa. Sitten se taas kohisi, mutta hyvin kaukana. Kanna minut koskeen, sanoo Marja. Lepää siinä, sanoo Shemeikka. Lepää sinäkin, pyytää Marja. Elä mene. Shemeikka kuitenkin irroittihe hänen syleilystään, ja silmä hymyili.
Noissako nokisissasiko tulisit kisatupaan? Jos tulen, tulen näissä. Ei saa tuommoisissa kukaan tulla. Siitä Shemeikka kovin pahastuisi. Sinut puetaan ja poikasi kanssa. Kun Shemeikka tuvan peräpenkillä istuu ja tulijaissaijua särpää, silloin sinä ovesta sisään astut, poika käsivarrellasi, ja hänet isänsä syliin lennätät.
Vähän keitettyjä mullosia olisi. Mistä sinä olet niitä saanut? Sainpahan, mistä sain, kunhan koetat, miltä maistuvat. Shemeikka otti tuohisen Marjan kädestä, ryyppäsi lientä ja seivästi hämmennystikulla suunsa mullosta täyteen. Mutta millä keinolla sinä olet saanut mullosia? Löysin hatustasi ongen siiman ja vavan taitoin tuolta rannalta. Shemeikka söi, ahneesti hörppien.
Marja ei vastannut. Kun Shemeikka tuli häntä kohti, hän nousi. Shemeikka tavoitti häntä. Anna minun olla! tiuskaisi Marja. Shemeikka tavoitti häntä uudelleen, mutta silloin Marja sysäsi häntä niin, että hän horjahti. Mi-mitä se nyt on tuommoinen? suuttui Shemeikka ja tarttui häntä ranteeseen. Minä kuulin kaikki, mitä puhuitte! Päästä minut! Sinulla on ollut täällä joka kesä uusi tyttö!
Hän uskalsi kämmenellään koskettaa Marjaa kylkeen. Eikä Marja nyt äsähtänytkään vastaan, oli niinkuin ei olisi ollut tietävinään, heilahuttihe hiukan. Mutta Juhasta oli niinkuin ei olisi ollut maata jalkainsa alla. Saunaan, vieras! huusi hän pirttiin, josta Shemeikka samassa tuli. Marja oli pyörähtänyt aittain edestä rantaan, puolijuoksua.
Vaikka olisi kaikki Karjalan rikkaus laukussasi. Ei ole, ei ole, vähän mitä kamaa, räämää... Ei meille varkaat tule. Ei meillä ryöstetä miestä niin kaukana kuin huuto pihaan kuuluu. Ei tule rosvo Juhan taloon. Ja jos tulisi, niin torjuttaisiin! Luvan kysyvät, ennenkuin ottavat. Mennään nyt! Semmoinen on Juha! Shemeikka löi olkapäille isäntää saunalle laskeuduttaessa.
Jalan käy kuin käden, ja hän kaatuu toisen kerran. Marja on temmannut lapsen ja rientänyt ulos. Anja vaikeroi voipuneena poikkiteloin kynnykselle. Shemeikka retkottaa avutonna lattialla, silmät kiinni, viimeistä iskua odottaen. Vaan Juha ei vielä iske. Hän vetää henkeensä, mutta ei tahdo saada, hän on yhtäkkiä niin näännyksissä, niin heikko, ettei saa kättä liikahtamaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät