United States or Isle of Man ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hiljan heittänyt Hän turviin Jumalan on armahansa, Kun, herättäin hänt' unelmistaan, nyt Ov' aukenee, mies lumeen peittynyt Yöks anoo suojaa hänen majassansa. Hän katsoo katsomistaan. Kauhistain Sydäntä väristyttää hirmu jäinen. Se vieraita ei ole, veli vain, Laps yksien se ompi vanhempain Tuo hänen majaans' yöksi pyrkiväinen.
Syys-illall' istuessa noin Soi viulu, laulut luisti: Ken miehentöitä, vaaroja Yön hekkumassa muisti? Vaan kopse kuuluu ulkona, Ov' aukenee ja ovesta Sisälle vanhus keikahtaa, Muut' yllä ei kuin paita; Hän säärin seisoo paljahin Ja katsoo "kuink' on laita". Pään harmajan ken nosti noin Yövuotehelta varhain, Kun kukko viel' ei laulanut, Tuo aamun virkku parhain?
Ne satua takoo, Niin pitkää, kuin rako, Kuin ov' leveää. Onks' tuttua tää. Jos sadustain et saa, Sä mielelles vitsaa, Niin kuunnella, oi. Sen toistekin voi! Lyhennys sanasta onkos. HANNU-MESTARI. No, pojat, nyt on lauvantai-ilta, äiti odottaa puuropatoineen, voimme lopettaa päiväntyömme. Vai niin, Matti ei ole vielä valmis. Minä odotan sinua ja pistän tupakkata piippuun. Hakaset ja lehtiäiset!
Tää vanhus, jonka omantunnon rauhaa ei syyt, ei pelko katua, hiiloksen edessä huolet' istuu, kuunnellen kuink' ikkunoita piesten tuisku pauhaa. Hän istuu yksin. Hiljan heittänyt hän turviin Jumalan on armahansa, kun, herättäin hänt' unelmistaan, nyt ov' aukenee, mies lumeen peittynyt yöks anoo suojaa hänen majassansa. Hän katsoo katsomistaan. Kauhistuin sydäntä värisyttää hirmu jäinen.
Ov' aukenee ja siitä vakavainen kenraalin luokse astuu nuorukainen, ja Döbeln lausuu vieraallensa näin: "Turhuutta paljon, tohtor', uskotahan, ma lienen vapaa-uskoja jos ken, mut lääketaitoon sai mun luottamahan tää otsani ja ystäväin Bjerkén. Siis olen noudattanut tahtoanne, kuin lapsi maannut, niellyt rohtojanne ja niitä pöydälläni kärsinyt.
Jos tätä astiata kaitseminen Luvattomasta, inhast' yhteydestä Ei porton työtä lie, niin min' en portto. OTHELLO. Sin' etkö huora? DESDEMONA. En, kautt' autuuteni! OTHELLO. Se onko mahdollista? DESDEMONA. O, Jumal' armahda! OTHELLO. Suo anteetta! Sinut Venetian viekkaaks huoraks luulin, jonka Othello nai. Te, niin, te! Nyt työ on tehty; tuossa vaivastanne! Ov' auaiskaa; meit' älkää ilmi tuoko.
Tiedämme, mitä olemme, mutta emme tiedä, miksi tulemme. Jumala siunatkoon ruokanne! KUNINGAS. Isäänsä murehtii hän. OPHELIA. Minä pyydän, älkäämme siitä puhuko. On tänään pyhä Valentin, Ja amull' aikaiseen On impi alla ikkunas, Sua pyytää sulhokseen. Ja poika nousee, pukeuu, Ov' aukee, sisään nyt Käy impi, mutta impenä Hän sielt' ei lähtenyt. KUNINGAS. Armas Ophelia! Kies'auta! Neitsyt, varjele!
Yöt päivät isä juonut vaan On kapakassa raivossaan, Ei muista kotiparkaa; Vaan kaikk' kun tuhlannut hän on, Järkeensä niellyt turmion, Niin koti johtuu muistohon Hän sinne vihdoin karkaa. On äiti vuotehella nyt Ja laps' on hiukan vyyhtynyt, Kun haamu tulla horjuu: Ov' aukenee ja lonkahtaa, Sisälle haamu horjahtaa, Vaan taas laps' sairas kirahtaa Tuost' isä hurja karjuu.