Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Oi, mun armahain, taas sun nähdä sain! Sinun luonasi kaikkoo kaihoni, riemuisasti sydän sykkii. Armahansa kai kohdata hän sai! Usvat kaihoilun vaihtui riemuhun. lemmestä vain sydän sykkii! NELJ
Tämmöiset olivat ritarillisuuden lait ja rakkauden, joka oli niiden perusaate. Mutta Kennethin lemmen olivat toiset ja vielä kummallisemmat asianhaarat tehneet romantilliseksi. Hän ei koskaan ollut edes kuullut armahansa ääntä, vaikka hän usein ihastuneena oli katsellut hänen kauneuttansa.
Tääll' elänyt ken kyllin ompi, Hän hautahan jo joutanee." Näin kaikuu virret kaipausta Ja viulun kielet surua. Niin ilmestyypi valko-impi Sisällen yöstä mustasta. Hän kirkastui vaan haamun lailla Kasvonsa kohta vaaleni: Kuin kuolon enkel', armahansa Hän vuotehen luo lankesi. Nyt kynttilätkin kirkkahammin Valaisi kuolinvuotehen Ja sävelvirrat suruisammin Soluivat kautta sydänten.
Sai päivän ajaneheksi, tuosta toisen vierneheksi; päivälläpä kolmannella tuli Pohjolan pihalle. Louhi, Pohjolan emäntä, itse päätyvi pihalle. Sai tuossa sanelemahan, kääntihe kyselemähän oman lapsensa oloa, asuntoa armahansa miniänä miehelässä, naisena anoppelassa.
Kaiju kantelosein, herätä tuli rinnoissa nuorten! Toukokuun 23 päivä. Kyron pellon pientarella Huojui koivu korkeainen Siihen pesän peippo laati, Lauloi, voitti laulun maineen; Niin se koivu latvallansa Suojas peippoa, armastans. Vaan ei peipon lauleloihin Tyydy kansan henki yhä, Silloin taivaan neuvokissa Syttyy liekkiin tuonne pyhä; Tunne etsii armahansa Onnekas sen armaan kansa!
Se harmittais: mut siivo on ja hieno Mun loihtuni, ja nimess' armahansa Manaten näin vaan hänet ilmi loihdin. BENVOLIO. Hän varmaan hiipi tuonne puiden varjoon, Ja pitää neiteen yön kanss' yhteyttä: Sokea lempi pyrkii pimeyteen. MERCUTIO. Jos lemp' on sokea, se ampuu syteen.
Miksi viheltääpi Vilho, Miksi ilon itsestänsä Ottaa aina iltasella? Siks kun päiv' on päähän päästy, Päivä päästy, työt on tehty, Kulku viepi kullan luokse, Asunnolle armahansa. PAIMENTYTT
Hiljan heittänyt Hän turviin Jumalan on armahansa, Kun, herättäin hänt' unelmistaan, nyt Ov' aukenee, mies lumeen peittynyt Yöks anoo suojaa hänen majassansa. Hän katsoo katsomistaan. Kauhistain Sydäntä väristyttää hirmu jäinen. Se vieraita ei ole, veli vain, Laps yksien se ompi vanhempain Tuo hänen majaans' yöksi pyrkiväinen.
Sen siasta panemma tähän näytteeksi eräitä muukalaiskansain lauluja, joille kuitenki sitä ennen olemma kokeneet suomalaisen puvun antaa. Seuraavalla tavalla sanotaan Lappalaisen matkalla armahansa luoksi laulaneen . Paista päivä, armas päivä, Paista päälle Orra lammin, Että kultani näkisin Orra lammin laitehella.
Joukolan joen suulla sinisorsa sousi, Nurmen kanssa nukahti ja päivän kera nousi. Kenpä, kenpä joella Joukolan nyt soutaa? Veli nuori veikaten vieri ulapalla; Sisko asui enimmäkseen emon siiven alla. Kenpä, kenpä joella Joukolan nyt soutaa? Veli nuori taistelohon vaati vankempansa, Lunnahiksi lupas Aino-siskon armahansa. Kenpä, kenpä joella Joukolan nyt soutaa?
Päivän Sana
Muut Etsivät