Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Voikos esim. muutamilla ainoilla sanoilla antaa syvempää, suloisempaa kuvausta nuoren tytön haaveksimisesta, kuin se, jonka tapaamme toisessa runossa kanteleen synnystä! Istui immikkö aholla, Nuori neitonen norolla; Ei se impi itkenynnä, Ei varsin iloinnutkana; Ilman lauloi itseksensä, Lauloi iltansa kuluksi, Sulhon toivossa tulevan, Armahansa aikehessa.
Jumala teitä siunatkoon ja palkitkoon teidän hyvyytenne!" Käännettyään tämän paperilipun kokoon meni hän piironkinsa laatikosta ottamaan vaatteita pikku pojalleen ja niin hellä on äidin sydän, ett'ei se edes tällaisenakaan kauhun hetkenä unohda ottaa vähän lelujakin armahansa huviksi. Kaikki nämät tavarat hän sitten kääri niistimeensä ja kiinnitti sen vyötärilleen. Nyt tuli pienokaista herättää.
Mit' ihanaa ja suloista maa kantaa, Sen omistaa hän yksin neidolleen: Maan kastehelmet, kukat keväineen Ja lintuin laulut tahtoo hälle antaa. Mit' ylevää ja jaloa on maassa, Sen yhteen nimenen hän sisältää, Ja taivast', isänmaata ylistää Hän armahansa nimess' autuaassa. Hän mielellänsä taisteluja kohtaa, On valmis voittohon tai kuolemaan.
Hetken päästä nuori vävy nosti syliinsä hevosen selkään armahansa, joka hellästi kietoi ihanan kauniit käsivartensa sotilaan kaulan ympäri. Kun meidän tykömme tulivat, laski Gergely vaimonsa maahan hevosen selästä. Magyarilainen ei mielellään hyväile toista muiden läsnä ollessa, ei yksin puolisoansakaan.
EBER. Siis tietää et voi, mit et näe. KOOSAM. En, Jos tunne en. EBER.. Mut mistä tuntea? KOOSAM. Tuo Eufratin mies lausui, muistelen: Ken omass' itsessään ei Jumalaan Tutustu turhaan etsii muualta. Mut luonansa ken hänet tuntee, se Hänt' ympärillään näkee kaikkialla, Kuin armahansa kuvaa rakastaja. Niin Eufratin mies lausui, muistelen. 2:NEN SOTILAS. Mist' olette ja ketä? Mihin matka?
Mutta pian rohkasi hän mielensä jälleen. "Joutavia", lausui hän itsekseen, "kaikki morsiamet toivovat, kun kadottavat armahansa, luostariin. Aika, tuo suuri, taitava lääkäri, kyllä parantaa senkin, mikä näyttää parantumattomalta; luottakaamme aikaan!" Niin sanoen poikkesi hän Stuifenin linnaan vievälle tielle, ilmoittaaksensa Fredrikinkin isälle ett'ei hänellä enää ollut poikaa.
Hän oli siis isosti hämillään eikä tietänyt kuinka käyttää itseänsä; ja hänen äänensä osotti tuskallista suuttumusta, kun hän viimein vaiti-olostaan luopuen, keskeytti tuon mainion Rudpikin laulun, jossa tämä kehuu pisamia armahansa rinnoilla kauniimmiksi kuin Bokharan ja Samarkandin aarteet.
Hänpä tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja lateli: "Kukko lauloi kullallensa, kanan lapsi kaunollensa, varis lauloi vaahtokuulla, kevätkuulla keikutteli. Minun lauloa pitäisi, heiän olla laulamatta: heill' on kultansa kotona, aina luona armahansa; minä kullatoin, ko'itoin, ajan kaiken armahatoin. "Kuules, sisko, kuin sanelen!
Kenpä, kenpä joella Joukolan nyt soutaa? Veli nuori taistelehon vaati vankempansa, lunnahiksi lupas Aino-siskon armahansa. Kenpä, kenpä joella Joukolan nyt soutaa? Päivä laski, lummekukka sydämensä sulki. Väinö vanha kosimahan neittä nuorta kulki Kenpä, kenpä joella Joukolan nyt soutaa? Sydän kielsi, äiti käski kumpaa tuli kuulta? Raitoja hän rakasti ja lempi länsituulta.
Voishan kukat kuihtua ja syys ja talvi tulla, Immen sydän liekkiväinen säilöss' ain' on sulia. Muut jos kaikki unhoittais sun, eihän Suomen impi: Hälle maansa, armahansa muit' on kallihimpi. Ja viimeksi Hän katsahti Kultansa kuvaa illalla. Ja noustuaan Sen povestaan Taas ensin otti aamulla.
Päivän Sana
Muut Etsivät