Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Lyhyesti luetellen supistuivat heidän todistuksensa seuraavaan: Hannulaiset olivat useasti toivoneet Joosepin kuolevaksi, hän kun oli heille vaan vastuksena; varsinkin Taavi oli aina vihannut velipuoltaan eikä tahtonut milloinkaan suoda hänelle vähintäkään hyvää talosta; Joosepin täytyi nähdä nälkää ja käydä ryysy-vaatteissa, salaa hänen usein oli täytynyt ottaa elatuksensa ja tarpeensa; Joosepin ainoa ystävä talossa, eräs renki Humper, ajettiin pois ainoastaan sentähden että hän piti Joosepin puolta; Taavi kulki usein pyssynensä metsissä, vaan ei tuonut mitään, varmaankin väijyi hän Jooseppia j.m.s.
Noin sanoi Savon näkijät, Noin pakisi Pohjan noiat Minun kurjan kuolevaksi, Kalkisen katoavaksi, Nuorena nukahtavaksi, Kasvavana kaatuvaksi Minä hoikka huolemahan, Ja musta murehtimahan. Mieleni meni pahaksi, Syämeni surulliseksi, Enkä kuollut kuitenkana, Tainnut en kalkinen kaota.
PANU Pois näkyvistäni, narttu! Herennet haukkumasta! ILPOTAR Räähkää, miten rääkyi! Nyt siitä pääsit! PANU Itkisit, et ilkkuisi. ILPOTAR Mahdoit minua uskoa enkö sanonut jo heti hänet tänne tuotuasi, ett'ei siitä naisesta tietäjän tekijäksi. Sinne meni Panujen suku! Eläisi nyt poika toisen naisen... ILPOTAR Kuoli, kun kuolevaksi toivottiin. Vaan olisiko kuollut, jos jäi Jouko syntymättä?
Hän rakensi sinulle talon, ja sinä hennoit hänet jättää? Kun se oli, raukka, niin vanha ja vääräsääri. Vaikka olisi vähän ollutkin. En tiedä. Lumottuko lienen ollut. Häntä välistä kuolevaksi toivoin, saadakseni mieleisemmän. Jolle olit ainoa? Omaa liikutustaan kiukustuen tiuskaisi Marja: Ainoa?
Vainot siitä nostetaan... Kiusana minä vain tulen hänelle olemaan tästä lähin niinkuin tähänkin asti. Pelkää, että minä hukutan hänet ja hänen lapsensa. Se tulee sitä yöt päivät vapisemaan... Ei tule enää ehyttä elämästä... Toivoi se, toivoi se minua kuolevaksi. Ja saahan minua toivoakin, joka tämmöisiä teen vimmoissani. Syyttömän ruhjoin, hänen lapsensa isän. Isä kuin isä.
En, en, Juha lähdetään vain en minä ole sinua kuolevaksi toivonut. Juha viittasi kädellään, niinkuin: elä sinä ... kyllä minä ... ei se siitä enää parane. Marja astui venheeseen ja aikoi mennä perään. Rupea kokkaan, niin on parempi lapsen kanssa. Itse asettui hän alahangoille soutamaan. Marja pani lapsen kokkaan ja tarttui airoihin. Anna olla, kyllä minä soudan.
Mikset sanonut sitä minulle ennen? En uskaltanut. Nyt se sen tunnustaa, kun ei voi eikä tarvitse kieltää. Minua kuolevaksi toivoit? Marja ei saanut vastatuksi. Häntä alkoi tempoa nikotus sydänalasta kurkkuun... Se siis tunnustaa senkin? Olisi kieltänyt edes sen vaikka olikin totta.
Ja tämä muisto näkyy samassa yht'äkkiä antaneen hänen hengelleen takaisin koko sen kadotetun pontevuuden! Uljaasti huudahtaa hän taasen: »Viel' ei meitä noiat noiu, Noiat noiu, näe näkijät Näille teille kuolevaksi, Matkoille masenevaksi!» Ja samassa hän keksii keinon, joka heidät pelastaa hädästä. Tähän voimmekin me nyt päättää tämän Lemminkäisen luonteen tarkastuksen.
Päivän Sana
Muut Etsivät