United States or North Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta loihduissa ja sanainsa voimassa olivat he Lapin noitia etevämmät. Monet olivat ne tarinat, joita kerrottiin Panujen ja lappalaisnoitain välisistä taisteluista. Kerrankin olivat muuan vanha muinainen Panu ja lappalainen olleet kalassa toinen toisella puolella järven. Lompsalo oli lappalaisen nimi, ja hänellä oli seita niemen nenässä, jossa kalasti ja jota palveli.
Reidan, heidän viimeisen noitansa, oli hän kukistanut ja uudistanut Panujen vanhan vallan, mutta eivät reitalaiset, joiksi heitä kutsuttiin, vieläkään hänen valtaansa tunnustaneet. Sanoiko se Reidan pojan löytyneen? kysyi Ilpo Panun vieressä hiihtäessään. Niin huusi, mutta sitähän ne ovat ikänsä kaiken huutaneet. Mutta jos Reita sittenkin olisi löytynyt ja palannut kadoksistaan?
Siihen sammuu Panujen suku jos eivät mutkat muuttune. 2:N TYTT
Ei Panujen heimo ikänä Ruotsin Kiesusta kumarra. Turhaan täällä suutasi soitit. Mennet rauhassa kotiisi, kun kohta menet. OLAI Menen, kun olen tehtäväni täyttänyt, heimosi kastanut ja pyhän kirkon yhteyteen ottanut. Vasta sitten menen, kohta taas takaisin tullakseni. On käsky kuninkaalta rakentaakseni kirkko Korpivaaraan. PANU Kirkko? OLAI Paikan jo eilen tullessamme Reidan kanssa katsoimme.
Silmäänkin oli ilmaantunut se terävä kiilto, joka oli synnynnäinen Panujen suvussa, eikä aikaakaan, kun alettiin kuulla hänen tehneen tekoja, jotka osoittivat, että hän oli valmis tietäjä. Hänen loihdussaan oli voimaa, ja hänen manauksensa sai vapisemaan, ja pian oli taas moni tauti parantunut Panulan saunassa niinkuin entisinäkin aikoina.
Ei siirretä suvusta toiseen Panujen tietoja, se tiedä! Pakosta se nyt siirtyy, kenelle siirtynee! Panu nousi tuvan pöydän päästä, jossa oli istunut, niin kiivaasti kuin olisi vieraan aikonut ulos käskeä. Silloin aukeni ovi, ja emäntä tuli sisään. Hän oli märkä ja saveutunut, tukka riippui pitkinä suortuvina kaulalla ja poskilla. Missä olet ollut? jyrähti Panu.
PANU Pois näkyvistäni, narttu! Herennet haukkumasta! ILPOTAR Räähkää, miten rääkyi! Nyt siitä pääsit! PANU Itkisit, et ilkkuisi. ILPOTAR Mahdoit minua uskoa enkö sanonut jo heti hänet tänne tuotuasi, ett'ei siitä naisesta tietäjän tekijäksi. Sinne meni Panujen suku! Eläisi nyt poika toisen naisen... ILPOTAR Kuoli, kun kuolevaksi toivottiin. Vaan olisiko kuollut, jos jäi Jouko syntymättä?
Panu seisoo kiven päällä, miehet ovat kokoontuneet hänen ympärilleen, ja hän puhuu heille näin asiasta, jota on kauan mielessään hautonut, mutta jonka ilmaisemiseksi hän vasta nyt katsoo sopivan tilaisuuden tulleen: Karjalan miehet, miehet Panujen heimon ja heimojen kaikkien muidenkin! Uhrattu on jumalille ja puolellemme on haltijoita lepytelty.
Toiset ovat tulleet järviä soutaen ja ylävesistä koskia alas viiletellen, toiset jalkaisin vanhoja uhripolkuja, jotka hiekkaisia harjanteita noudattelevat ja pitkospuita myöten suosalmekkeiden poikki oikaisevat. Ei miesmuistiin ole uhrikansaa niin runsaasti saapunut, ei sitten vanhain suurten Panujen.
Kattilat ja padat kannetaan vettä täyteen suuren koivun alla olevasta uhrilähteestä, tulet viritetään niiden alle ja uhrielukat talutetaan, nuora-aitauksen takaa esiin. Ensin tuodaan koko heimon yhteinen uhri, Panulassa kasvatettu nuori härkä, vanhaa rotua, jota polvi polvesta on tietäjän talossa kasvatettu ja jonka sukuperä on yhtä vanha kuin Panujen.