United States or Yemen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kyllähän kynä tekisi Suomalaisia sanoja, Kuin on kuultuna puheessa; Oppineemmatkin osaisi Suomen suoria sanoja, Jos sen antaisi asetus, Eikä estettä olisi La'in vanhan laitoksista. Kylläpä me kyntömiehet Tuolla aikahan tulemme Keskenämme kelpolailla, Vaan ei tuta tuomioita, Välikirjoja vähiä, Kuittiamme kuitenkana. Eikä suuta suuremmilta Suomi saattaisi pilata.
Kyllä Kyllikki valitti, Saaren kukka kuikutteli: "Päästä jo minua poies, laske lasta vallallensa, kotihinsa kulkemahan luoksi itkevän emonsa! "Jos et laskea luvanne kotihini kulkemahan, viel' on viisi veljeäni, seitsemän setäni lasta jänön jälen polkijaksi, neien pään perilliseksi." Kun ei pääsnyt kuitenkana, itse itkulle hyräytyi.
Kyllähän kynä tekisi Suomalaisia sanoja, Kuin on kuultuna puheessa; Oppineemmatkin osaisi Suomen suoria sanoja, Jos sen antaisi asetus, Eikä estettä olisi La'in vanhan laitoksista. Kylläpä me kyntömiehet Tuolla aikahan tulemme Keskenämme kelpolailla, Vaan ei tuta tuomioita, Välikirjoja vähiä, Kuittejamme kuitenkana; Eikä suuta suuremmilta Suomi saattaisi pilata.
Katsoin aamun, katsoin illan, en tiennyt, mihin katosi, tokko pientä kasvatteli vaiko laihoa lihoitti, kun ei tullut kuitenkana, vaikka varsinki lupasi tulla jälen tuntuessa, saa'a jälen jäähtymättä. "Aina katsoin aamusilla, päivät päässäni pitelin, kun ei vieri veijon saani, ei kolaja veijon korja, näille pienille pihoille, kape'ille kartanoille.
Tuolle taaleri tuleepi, Tolppa toiselle kohalle, Koko loutu kolmannelle; Vaan ei varsin nyt ruveta Kuitenkana kuolemahan, Vielä on viinaa kylässä, Vielä sittenkin sivallan Koko korttelin velaksi: Autas, veikkonen, vähäisen! Toiste maksan, jos ma jaksan." Aivan on asian kanta Tällä lailla, lapsukaiset!
Noin sanoi Savon näkijät, Noin pakisi Pohjan noiat Minun kurjan kuolevaksi, Kalkisen katoavaksi, Nuorena nukahtavaksi, Kasvavana kaatuvaksi Minä hoikka huolemahan, Ja musta murehtimahan. Mieleni meni pahaksi, Syämeni surulliseksi, Enkä kuollut kuitenkana, Tainnut en kalkinen kaota.
Ei se kuulu kumminkana, ei kuulu kotihin huuto. "Päivän päästä kolmen, neljän, viien, kuuen viimeistäki kohennihin kuolemahan, heitihin katoamahan. Enkä kuollut kuitenkana, en mä kalkinen kaonnut!
Heitän Kiesuksen siahan, Maarian tähän majahan; Hyv' on toiste tullakseni, Kensti keikutellakseni, Ennentuttuhun tupahan, Emon kaunon kartanohon. Ei toiste tunneta'kaan. Tulen toiste, kun tulenki, Ilman teiän kutsumata, Hyv' ois tulla kutsumalla; Ette kutsu kuitenkäna.
«Vaan ei kuole kuitenkana, Eikä vaivu vainajihin, Niin vain on, kuin konsa miesi Vaipui valhekuolemahan: Se kun aian oltuansa Heräjävi hurmiosta, Ihmiset imehtelevät, Kummat kuuluvi hänestä». «Minustakin moinen viesti Vielä hälle vierähtävi, Kuta lapset kuullessansa Imijätkin ihmehtivät, Silloinpa särähtänevi Sielu armahan emoni, Kunpa ei pakahtuneisi Syän suuresta ilosta.»