United States or Romania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vuoden 2368 suuressa maanjäristyksessä eräs näistä kukkuloista lohkesi haudaten alleen sen onkalon, mikä oli ollut Everhardin piilopaikkana. Sittemmin on paikalla toimitettu kaivauksia ja käsikirjoituksessa mainittu tupa sekä ne kaksi luolahuonetta y. m. pikkukapistuksia on kaivettu esille.
Tunsi vaan, että mieli oli avonainen ja herkkä kuin pienellä lapsella. Myöhään yöhön hän siinä istui, hajanaisesti ajatellen ihmeellistä pelastumistaan ja sitä, minkätähden hänen niin usein täytyy joutua hukkumishätään, että oli jo kolmas kerta. Miksikä juuri nytkin hänen täytyi astua se askel, jonka alla maa lohkesi ja minkätähden ne metson ampujat sattuivat siihen tilaan, että joutuivat apuun.
Hakkaa sinä Pekka tuosta, minä hakkaan tästä!" Sitten metsä kajahteli reippaista kirveeniskuista, kunnes kumpikin hakkaaja oli saanut ison pykälän hongan kylkeen, "Kas niin, nyt puu halkaistaan!" Kirveet iskettiin puuhun kummallekin puolen pykälien väliin ja sitten väännettiin. Räiskis! Puusta lohkesi suuri sälö ja hongan kylkeen avautui ammottava reikä.
Hän vaan koki itseänsä ylöspunnustaa jään reunalta, joka yhä lohkesi. Vieläpä hänessä oli tyttöä viskelemään jäänlohkoja minuun. Voi siunattu aika, kuinka silloin olin tuskassa ja ristissä. Kätenikin olivat ristissä, kun rukoilin: Oi, Miila kulta, jos tietäisit kuinka sinua olen rakastanut ja rakastan!
Nyt luuli mies olevansa osotetulla pihalla. Pitkän silmäilyn heitti hän tikapuille, katon nojalla seisoville, tuumaillen katon ei olevan niin korkean kuin moni honka, jonka latvaan metsästysmatkoillansa oli kiivennyt. Tikapuut luuli hän olevan ne raput, joita hänen piti nousta kansseliin, mutta niitä koitettuaan olivat ne niin lahot, että puukappaleita lohkesi hänen käsiinsä.
Siihen päästyäni upposin pulahdin puolen sylen syvältä sisään, jota en osannut varoakaan, kuin jää ei yhtään ääntänyt ennen kuin lohkesi, johon jäällä oleva vesi kyllä oli syynä. Siitä pulakasta päästyäni astuin lötsötin korpia, varvikkoa, hakolikkoa, ja millon mitäkin, joissa umpipimiässä ei juuri juoksemaan päässyt.
Hän piti sitä kauan hampaittensa välissä, puri niin, että silmät menivät kiinni, puri kuin koira puree luuta ja vilkkuu ympärilleen, tuleeko kukaan sitä ottamaan. Vihdoin lohkesi kannikka, ja hän sai siitä posken täyteisen palan suuhunsa, alkaen sitä hiljalleen jauhaa hampaittensa välissä.
Ja nyt tarttui hän puukkoonsa. Lippaan pohja oli au'aistava. Hän viilsi sauman pitkin lippaan pohjaa. Puukko pystyi hyvin; vielä viille ja suuri palanen puuta lohkesi pohjasta. Hän iloitsi, mutta samalla, kuta enemmän työ loppua läheni, sitä levottomammaksi meni työmies. Hän vapisi joka jäsenessään. Muutama silmänräpäys vielä ja patroni Kornmanin riipus on Jolsan Matin käsissä. Mitenkä!
He milloin olivat hiekkakuoppaan putoamaisillaan, milloin tarttuivat käsin puiden juuriin ja oksiin. Ei kumpanenkaan sanaa sanonut. Tiesivät kyllä ettei kukaan heitä metsässä kuulisi, paitsi kuollut, jonka lähellä he taistelivat. Kumeasti ryskähtäen lohkesi yht'äkkiä maa heidän altansa.
Koetti »Vellamon» kapteeni kerran, pyysi päästäkseen eturintaan, vaan siihen töksähti kuin seinää vasten... Vai että niinkuin seinää vasten... Juuri kuin kallion kylkeen... Katso, katso! Ja sitten te taas rynnistämään... Sitten me taas otettiin pakkia ja kolme syltä lohkesi puskullaan... Jo se on ollut pässin pusku... Vai niin, että peräytettiin ja sitten taas muksautettiin...