Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Kenraalikuvernöörin matkue kulki, niinkuin Tepaston kyytipoika oli sanonutkin, myötämaat ja tasaiset juosten minkä vain kavioista lähti ja vastamaat nelistämällä. Ei ollut matka vielä puolessa, kun Pilkkakin rupesi vaahtoamaan ja Mooses vaikeroiden sanoi:
Hän ei sitä voinut; jalkanahka esti hänet siitä, ja sitä hän ei voinut saada napeista auki. Hän oli kauan huutanut ja kironnut, ennenkuin pieni kyytipoika itkien saapui hänen luokseen. Mutta kyytipoikakaan ei voinut kapteenia päästää pulasta. Siihen oli hänellä liian vähän voimia. "Leikkaa puukolla poikki nappihihna", käski kapteeni.
Hänen ympärillään pyöri neljä lasta, jotka eivät olleet juuri toinen toistaan härevämpiä. Pienimmät heistä vanuivat ehtimiseen äitinsä hameesen kiinni hokien: "äiti, äiti." Samassa tuli kyytipoika huoneesen. Kun äiti huomasi, että hänen poikansa tuli kotiin, syöksähti hän tätä vastaan varjokkaaseen ovipieleen ja syleili häntä.
Ne hän saa kantaa jälestäpäin perästä kuuluu, sanoi torventekijä! Hollimiehen ruoska läiskähti, ja kärryt herroineen katosivat aitan nurkan taakse tomupilveen, Vahdin seuraamina. Kyllä teidät nyt, isäntä, hukka perii, puhui kievarin pihalle jäänyt kyytipoika. Hän oli valjastanut jälleen hevosensa ja istui nyt rattaillaan rauhallisesti ohjasperiään selvitellen.
Kyytipoika ikäänkuin arvasi hänen ajatuksensa; hän lauloi nyt niin, että vuoret vastaelivat: "Makkarass' on kaksi päätä: Toinen pää ja toinen pää." "Niin on, poikaseni, niin on! Kohtakos tullaan kestikievariin?" He käänsivät samalla oikeaan. "Tuoss' on!" sanoi poika, viitaten ruoskan varrella punaista taloa mäen alla. "Jumalan kiitos! Viimeinkin!" sanoi maisteri.
«Tässä on kaksi ihmistä surmannut toisensa!» kertoi kyytipoika mitä iloisimman näköisenä seisauttaessansa vaunut, jotta hevoset saisivat vähäsen puhaltaa, sillä tie oli pohjaton ja raskas; ja ruoskallaan hän osoitti suurta risu- ja kivikasaa matkustavien edessä maantien vasemmalla puolella, joka vaikutti ohikulkijaan kamalan pelottavasti.
Hän sanoi minua reippaaksi pojaksi ja lähetti minut tallin ylisille heiniä heittämään, sill'aikaa kun hän itse laittoi apetta. Ja sitten me yhteisin voimin vedimme kärryt liiteriin, ja hän kysyi leikillisesti, tahtoiko kyytipoika mennä pirtin puolelle vai jokohan mentäisiin tästä herrasovesta.
Hän makasi kannon vieressä tainnuksissa, ja kannon päälle heitetty valkoinen vaate oli punainen hänen verestään. Heikki oli pää edellä lentänyt kopiksi kantoon. Väristen hämmästyksestä ja pelosta kuuli kyytipoika kapteenin julmia kirouksia ja näki, miten kapteeni jalallaan potkasi pyörtynyttä poikaa. Keski-yön oli aika, mitä tehdä? Kapteeni tunsi seudun.
Kyytipoika meni hevosta riisumaan ja illastamaan. Porstuan perässä oli pieni lämmitettävä kamari; sinne laitettiin minulle vuode. Se oli siistitty puhtaaksi: pöydällä oli valkoinen liina ja palava talikynttilä levitti hämärää valoa huoneesen. Yksinäisyyteen tultuani vaivuin yhä syvemmälle ajatuksiini.
"Mihin ajetaan?" kysyi kyytipoika. "Aja mihin tahdot, se on minulle saman tekevä." "No, ehkä minä sitten ajan alaspäin." "Aja vaan." Raitis talvi-ilma hiveli poskiani ja polttavaa otsaani niin raittiisti ja terveellisesti. Se tunkeutui keuhkoihinikin ja tuntui häikäisevän sydämeni paloa; oli kuin elon säde taas olisi tunkeutunut sieluuni. Poika vei minut seuraavan pitäjän kestikievariin.
Päivän Sana
Muut Etsivät