Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Kapteeni lähti, kääsien takana istui kyytipoika ja Heikki, joka Anteroa jäähyväiseksi silmäili. Kapteeni ajoi kiivaasti. Heikki muisti, kääsien takana kun istui, hyvin sitä päivää, jona hän viimeiseksi kapteenia seurasi. Hänen ei nyt tehnyt mieli puhua mitään ajosta, eikä kyytipojankaan, joka nähtävästi tunsi entuudesta kapteenin.
Hänestä tuntui kuin hän olisi ollut kuoleman matkalla, tullut tuonelan esikartanoihin. Mitenkään ei Jaana tahtonut nyt Heikkiä kohdata. Hän sopi kyytimiehen kanssa, että tämä ajaisi ohitse sen majatalon, missä Heikki nyt luultavasti isännöitsi, suoraan Rönnyn mökille. Siinä oli pitkä myötämäki, ja kyytipoika laski laukalla sivuitse.
Mitä se täälläpäin matkusteli? Olisipa Jaanan tehnyt mieli vetää hänet tilille käytöksestään. Miksi hän ei ollut tullut kadunkulmaan? Oliko oikein siten narrata köyhän lasta? Mutta kyytipoika iski hepoa selkään ja kohona hurahtivat kärryt väistyvän helluntairahvaan lomitse. Kuka se mies oli? kysyi Jaana veljeltään kotimatkalla. Mikä mies? Se matkamies, jonka kanssa sinä puhelit kauppiaan pihalla.
Kun kirkolle päin ajajat olivat joutuneet siihen paikkaan Ristimäen metsässä, jossa tapaturma oli tapahtunut, seisahtuivat he, ja sill'aikaa, kun kyytipoika kantoi jätetyt kapineet Uotilasta saatuihin kärryihin, katseli pappi ympärilleen, kenties nähdäkseen tuota ihmeellistä haamua, joka yksin näytti tunteneensa salaisen rikoksen.
Hän katsoi vielä ympärillensä, olisiko hänellä mitään vaaraa, mutta ei ketään näkynyt, ei liikahdusta kuulunut, kaikki ihmiset makasivat sydänyön makeassa unessa. Nyt hän pakeni niin nopeasti kuin suinkin ennätti, siksi että joutui sinne, mihin Näpsä oli luvannut kukkaron jättää. Sitte hän riensi taas eteenpäin, kunnes Parmasta Merstolaan palaava kyytipoika hänet saavutti.
Miksi Heikki ei ollut uskaltanut kysyä mitään Liisasta! Kysyisikö nyt tältä kievarilta? Mutta kieli ei kääntynyt suussa. Hän ei voinut keksiä mitään sopivaa muotoa kysymykselle. Ja niin hän lähti ajamaan viimeistä taivalta. Kyytipoika ei tuntenut häntä. Mutta kysyä oli häneltäkin mahdotonta. He ajoivat Niemelän talon ohitse ilman että siellä kukaan huomasi heitä.
Täysi määrä kyytejä on jo mennyt tänä päivänä kello kahdeltatoista saatte vaikka viisi? Ovatko kaikki hevosenne kyydissä? Kaikki ne on kyydissä. Isäntä nähtävästi valehtelee, sillä hän sanoo sanottavansa kiiruummin kuin tavallisesti ja aikoo mennä. Eikö ole yhtään hevosta kotona? kysyy kyytipoika hevosensa kaulan ylitse päätään kurkottaen. Mikäs rouske se tuolta tallista kuuluu?
Ja vähän ajan perästä Uuno yhä saman ajatuksen valtaamana saneli intohimoisesti: "äl' yli päästä piruja, sä poika urhoinen!" Hän huusi niin, että kyytipoika pelästyi. Mutta jos ajatellaan niinkuin Johannes, sanoi Henrik, niin pitäisi ryssiäkin rakastaa. Ja ni ponimaju po ruski, sanoi Uuno. Niin, mutta sinä vihaat myöskin ruotsalaisia. Vihaan, sillä niillä ei ole mitään tässä maassa toimittamista.
Kärryissä istui tavallinen kyytipoika sekä muuan nuori, pölyiseen matkapukuun puettu, auringon rusketuttama nuorukainen. Iloisesta yllätyksestä huudahtaen hyppäsi matkustaja kärryiltä maahan, lähestyen naista paljastetuin päin, käskettyään ensin kyytipojan jatkaa matkaa mäen päälle.
Hän kiiruhti akkunaan ja kurkisti ulos. Ajopelit pyörähtivät pihaan. Kyytipoika seisautti hevosensa ja kärryistä hyppäsi nuori, solakka mies. Hänellä oli silmälasit, ja ensi hämmästyksessään luuli Anna häntä Kokaksi ja oli juuri paeta piiloon, kun havaitsi väärin nähneensä. Ovi aukeni, ja nuori mies astui sisään. Hän tervehti kohteliaasti.
Päivän Sana
Muut Etsivät