United States or Bolivia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Puhellessaan he olivat tulleet kyytipojan luo, joka jo oli ennättänyt ahteen päälle ja jäänyt siinä heitä odottamaan. Julia, antakaa minulle anteeksi! pyysi Albert pysähtyen. En enää ajattele sellaista; olkaa armelias, älkää kääntäkö tuolla tavoin kasvojanne pois minusta!
Eihän sitä kaikille mieliksikään puhui kyytipojan veitikka, yhä vain rauhallisesti ohjasperiään selvitellen... kylläpä nämä nyt on sotkeuksissa Mutta niin se kuitenkin minun mielestäni olisi käypä, että jos antaa kiessinsä vallesmannille, niin pitäisi antaa kuvernöörin pojillekin Kellekä kuvernöörin pojille ? Vaikkapa niillekin, jotka tästä äsken lähti. Elä! oliko ne?
Kyytipojan pistos tuntui, sillä vaikka isäntä ei ole häntä kuulevinaan, niin hänen muotonsa kuitenkin käypi kovin happameksi, ja hän huomaa, että on paras olla pitemmältä kiistelemättä. Kuka takaa tuon kyytipojan, jos se vielä valehtelee, että posti täällä juomassa viipyy. En minä kiellä vie vain, mutta ei sinun ole pakko. Eihän se pakostakaan lie
Mutta pitkäruumiisen kyytipojan kertomus oli hänelle vastenmielinen.
Likeltä kuului valittava ääni. Se oli pienen kyytipojan. Vauhti, jolla hevonen juoksi kun kääsit kaatuivat, oli heittänyt hänen useita syliä nummelle. Hän ei ollut loukkaantunut, mutta pelästys sai hänen isoksi aikaa liikkumattomaksi, jotta hän ei kuullut kapteenin huutoa. Kapteeni oli turhaan koettanut irroittaa itseään.
Sallikaa esitteleidäni: nimeni on Anni, Koskelan herran tytär." "Kosk... Kosk...?" "Koskelan." "Herran tähden!" äänsi äkkiä maisteri ja samassa johtui hänelle taas mieleen kyytipojan laulu. "Kuinka te sanoitte?" kysäsi toinen kummastellen. "Minä sanoin: 'Herran tähden!" "Miksikä niin?" "Näettekö, neitiseni, nimeni on Lauri Leinola..." "Lein...?" "Leinola." "Herran tähden!" äänsi vuoroansa Anni.
Kärryissä istui tavallinen kyytipoika sekä muuan nuori, pölyiseen matkapukuun puettu, auringon rusketuttama nuorukainen. Iloisesta yllätyksestä huudahtaen hyppäsi matkustaja kärryiltä maahan, lähestyen naista paljastetuin päin, käskettyään ensin kyytipojan jatkaa matkaa mäen päälle.
Aioin juuri pyytää, että maisteri poikkeisi sinne lukkarille taikka antaisi kyytipojan viedä minulta sisarelleni terveisiä. He asuvat siellä kirkonkylässä.» »Kyllä tiedän ja toimitan terveiset perille, mutta kahvia tahdon täällä kotona juoda.» »Niin kai, sehän onkin aivan valmista lakin alla selkenemässä, ja lämpimiä nisukaakkusia panen pöydälle, tulkaa vain juomaan.»
Matti Auvisen ja Reeta Hälisen. Vai Matti Auvisen tyttö, sanoi suuri mies ja kääntyi oikein tarkasti katsomaan. Onko isäsi kotona? Kaupunkiin meni tänä aamuna. Voipas sitä, sanoi suuri mies ja rupesi kyytipojan kanssa tuumimaan. Aliina kääntyi jatkamaan matkaansa. Hän ei ollenkaan pitänyt tuon miehen uteliaista kysymyksistä. Ja mitä varten se sitten kääntyi niin tarkasti katsomaan?
Hän jätti ohjakset kyytipojan haltuun ja alkoi katsella ympärillänsä olevaa maailmaa, joka juuri oli täydessä kesän ihanuudessa. Tuolla hän näki tuomen vaahtasevan, täällä taas pihlajan täydessä kukassa. Leivonen viserteli kiitosvirsiänsä ilmassa, ja peipponen lauloi sulosäveleitään metsässä. Hän näki sekä kartanon että mökin lasten leikittelevän ulkona, kaikki iloisina ja onnellisina.