Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Kyytipoika katsahti kiitollisena herraan ja pysäytti juoksun. Hiljaa kulkivat rattaat. Aurinko paahtoi jälleen, rattaiden ritinä se oli niin yksipuolista, aina yhtä ja samaa, yhtä ja samaa. Hevonen kulki puolitorkuksissa, kyytipoika oli koko torkuksissa.
Ihan minusta kuuluu kuin ori Suus' kiinni, poika sinä ainainen räveltäjä se on minun asiani eikä kenenkään muun, mitä minun tallissani eikä oritta ole annettu ennenkään Eikö vallesmannillekaan ? Kyytipoika sanoo sen silmää viekkaasti iskien, mutta isäntä ei ole kuulevinaankaan. En anna, kun ei ole pakko antaa.
Kyytipoika käski hevostaan; tämä puisteli vähän päätään ja läksi jolkottamaan. Jott'ei torkku taaskin valtaa saisi, rupesi kyytipoika ensin hyräilemään, koroittaen hyräilyänsä vähitellen lauluksi. Eikä ollutkaan hänen laulunsa pelkkiä "rekiviisuja"; yksinkertainen se oli, mutta sisälsi niin paljon totuutta, että se olisi antanut aihetta paksulle filosofilliselle teokselle.
Kyytipoika oli palannut ja riisui hevosta. Isä häneltä kyseli. Veitkö monta väliä? Kaksi minä häntä vein. Mitäs se tuumaili? Ei tuo niin mitään ... lauleli pitkin matkaa. Vai niin ... kävelikö törmissä? Milloin käveli, milloin retkotti selkä kenossa. Vai niin ... antoiko juomarahaa? Antoi markan.
Pappi kertoi tarkalleen paikan metsän alanteessa. "Minä tunnen sen", sanoi Lauri surullisesti hymyillen. "Kylläpä minä sen paikan tunnen", toisti hän vieläkin kerran. Sillä välin oli kyytipoika tullut tupaan ja meni talonväen joukkoon, hiljaa kysyen eräältä naispalvelijoista, oliko pappi nähnyt kummituksen, jota hän ei ollut uskaltanut papilta kysyä tuolla pimeässä metsässä.
Sitte he ajoivat eteenpäin. Kirkonkylässä he pysähtyivät. Lauri pyysi silloin nuorta pappismiestä hautaamaan emännän lastensa hautain viereen, kun se aika oli tullut, jonka pappi lupasikin tehdä. Sitten he erosivat toisistaan. Pappi matkusti eteenpäin, perille päästäkseen. Kyytipoika palasi. Hänen kanssaan lähetti Lauri terveisiä Uotilan emännälle, sanoen, "että hänen nyt oli hyvä olla".
Parin askeleen päässä makasi hänen ajajan virassa oleva vanha palvelijansa pyörtyneenä kovasti vuotaen verta päähän saamastaan haavasta ja hevostensa vieressä seisoi itkien pikku kyytipoika. Ei ollut heidän tilansa sinä hetkenä varsin hauska. Mutta Petrea oli ensimmäisen silmänräpäyksen pelästyksen jälkeen vallan tyyni ja neuvokas.
Mutta Leena muori oli kotona ja häntä oli kyytipoika juuri saanut herätetyksi, kun kapteeni astui huoneesen. "Ho hoo! Mistä päin nyt tuuli käy!" huusi Leena muori, kun tunsi kapteenin, joka kyykistyneenä kävi matalasta ovesta sisälle. "Joko taasen tarvitaan Jolsan Mattia? Siitä on kauan, kun kapteeni Kornman hänet viimeksi muisti.
Kun pappismies näki, että kyytipoika makasi tainnuksissa tien vieressä, vaikk'ei hän muutoin näyttänyt joutuneen vialle, nosti hän nopeaan hänet tien vieressä olevalle nurmelle, ja koetti sitten rauhoittaa pelästynyttä hevosta, jonka hän riisui hajonneista kärryistä ja sitoi lähellä kasvavaan puuhun.
Kyytipoika sanoi noin puolen neljänneksen matkan päässä maantien varrella torpan olevan metsässä, mutta oli mahdotonta saada häntä rientämään sinne tahi millään ehdolla jättämään hevosiaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät