United States or South Africa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta kauan se ei katsellut, ennenkuin työnsi sievän pilkkuotsaisen päänsä emänsä mahan alle ja lyhyttä mustajouhista häntäänsä teputtaen rupesi imemään. Mooses katseli hetken silmät pyöreinä varsaa, mutta viimein kysyi ujosti: »Mistä se on tänne tullut tuo hevonen?» Eikö tuo maanhaltija liene tuota tuonut. Kenelläpä niitä muilla lienee tuommoisia hevosia, sanoi isä apetta hämmentäessään.
Kun aarteet se on määräpaikkaan vienyt, Pois taakka riisutaan, ja joutilaana Saa aasi mennä, korviansa puistaa, Ja käyttää yhteislaidunta. OCTAVIUS. Tee tahtos; Kokenut, reipas sotur' on hän vaan. ANTONIUS. Octavius, niin on heponikin; senvuoks' Apetta saa se paljon. Sep' on eläin, Jok' oppimalla osaa taistella, Ja kääntää, seistä, täyttä laukkaa kiitää, Kun henkeni sen ruumiin liikkeit' ohjaa.
Keikautanko reen syrjälleen? Herra Jumala! ... elähän toki, Matti! No! ... elä nyt ... kyllä minä tästä pääsen! Pääsi Liisa siitä ylös ja meni pirttiin. Matti riisui hevosen valjaista ja vei sen talliin. Vähän ajan päästä ilmestyi Liisa tallin ovelle. Teetkö sinä apetta tammalle? ... sepä hyvä ... anna minä kanssa hämmentelen. Osaan tämän minäkin tehdä. No, minä haen sitten vettä tammalle.
Tamma tommasi suun täydeltä apetta ja jalkojaan tömistellen alkoi luihkaa vihaisesti siten osoittaakseen, että halusi jäädä varsansa kanssa kahden talliin. Sen ymmärsi Mooseksen isäkin, hän painoi tallin oven kiinni ja lähti pirttiin. Isänsä jälkeen lähti Mooseskin astua lyllertämään ja kainosti kysyi: »Mistä minä löytäisin sen maanhaltijan, jotta saisin siltä itselleni tuommoisen hevosen?»
"Näkyyhän sillä olevan siinä apetta, saattaisi se olla siksi, kuin miehet tulevat ruoalle, mutta käske Miinaa menemään, hän kyllä ottaa oikein miehen tavalla kiinni; hän ei pelkää ensinkään."
Mikä lie tällä kertaa ollut, onhan tuota ennen muistanut ... olin minä ruustinnan puheillakin, mutta miten lie siinä lähtiessä haihtunut mielestä... Haihtunut mielestä! Mitä sinä sillä jauhopussilla? Tamman appeeseen... Se kulkee vielä torkuksissa tuo mies ... johan siell' on apetta soimessa ... minä tein. Matti meni takaisin talliin.
On karja aarteenamme Ja kukkaset; Niit' tyynnä omistamme Me paimenet. Vaikk' kylmä kukat hyytää Ja myrskyt soi, Mun riemuain ei syytää Ne hautaan voi. Kun talven tuiskut pauhaa, Käyn mökkihin, Siell' lämpimää ja rauhaa Kyll' löydänkin. Siell' lieden loistamassa On hauska työ, Ja karja navetassa Apetta syö. Ma laulan: kukkasvirsi Tuvassa soi, Vaikk' kukat hyyti kirsi, Min talvi toi.
Hän tuli surulliseksi myöskin katsellessaan Kinturia, joka siinä niin sanattomana söi, kenenkään voimatta ymmärtää mitä se siinä ajattelee ja vihottelee. Lapsia oli tuvassa viisi kappaletta pieniä ja yksi suurempi, viidentoista vuotias Iita, joka heti isän tultua läksi miesten liikkeitä teeskellen talliin apetta Putelle laittamaan.
Mutta katsahdapas tänne olithan aika herkkusuu katsopas minkälaista apetta olen sulle hankkinut". Se konna pirullisella ilolla aukaisi raakaan vuotaan käärityn mytyn, joka hänellä oli kainalossa, ja näytti onnettomalle prinssille, heiluttaen tulisoihtuansa edestakaisin sen edessä, äsken rungostaan erilleen hakatun häränpään, joka siihen aikaan oli Skotlannissa varma kuoleman ilmoitus.
Herra Jumala!... Matti hoi! kun on minun kehruut vielä täällä reen pohjalla ... jotka olivat ruustinnalle vietävät!... Kuuletko sinä, sen kötys, minkä tähden et ole antanutkaan niitä ruustinnalle? Matti oli ruvennut apetta tekemään tammalleen ja tuli nyt noutamaan jauhopussia reestä. Minkä tähden et ole antanutkaan minun kehruuksiani ruustinnalle? Olenpahan... Vai olet?