United States or Algeria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Heti kun punatakit pääsevät jonkun kummun yli, voivat he nähdä meidät peninkulmien päästä, ja silloin saat pian maistaa heidän hevostensa kavioista. Se ei ole paikka meitä varten ja uskallanpa lisätä, että se on vielä vaarallisempi päivällä kuin yöllä.» »Kuule, Alan, mitä minä olen tästä ajatellut. Appinissa odottaa meitä kuolema. Rahoja ei meillä suinkaan ole liiaksi, jauhoista puhumattakaan.
Virkki ja ruoskall' iski, ja tuntien siukuvan siiman karkasi lentoa täytt' orot eespäin uhkeaharjat, vaunut akhaijein vei ne ja iliolaisien keskeen, kilpien, ruumihien yli kiitivät, vaunujen alla akseli hurmeess' ui, veri kasteli myös nojakaiteen, viskautuin kavioista ja vinhain pyörien alta.
Kenraalikuvernöörin matkue kulki, niinkuin Tepaston kyytipoika oli sanonutkin, myötämaat ja tasaiset juosten minkä vain kavioista lähti ja vastamaat nelistämällä. Ei ollut matka vielä puolessa, kun Pilkkakin rupesi vaahtoamaan ja Mooses vaikeroiden sanoi:
Vaan olikos ihme, jos tuo lakkaamatoin plits plats hevosten kavioista ja tararaara kärryistä kadulla myöhään yöhön asti kuului, kun oli huomispäivänä tuo lapsille tärkeä päivä, jolloin koulut avattiin ja joksi kaikkien kouluun aikovien välttämättömästi täytyi saapua kaupunkiin.
Ruoskain pakottamina laukkasivat hevoset virmapäinä eteenpäin, niiden kavioista sinkoilevat jäänkimpaleet viuhuivat korvissamme ja reet lensivät kohona keikkuen röykkiöiden yli. Yhä uusia aloja lohkesi jäälakeudesta ja raivoonsa saatettu meri seurasi kintereillämme. Kun pääsimme saarelle ja kuljetimme hevosemme ylös kallioiden välitse, pärskyivät hetkistä myöhemmin jo aallotkin rantoja vasten.
Yhtenä sateena lenteli tierapaakut uuden ruunan kavioista ja sinne tänne rytkähteli reslareki vierulla ja kaltoksi ajetulla markkinatiellä, kun isäntä yhä vain hevostaan kiirehti ja aina vähän väliä pistokkaalla kylkeä pitkin ropsautti.
Samassa syöksyi häntä vastaan viisi miestä, jotka lyöden kannuksilla hevosiaan, suitset valloillaan pakenivat minkä kavioista pääsi kaupunkia kohti. Tristan tarttui ohimennen erästä heistä punaiseen tukkapalmikkoon niin tukevasti, että hän heilahti nurin hevosen selästä, ja pitäen häntä täten pihdissään hän kysyi: "Jumala olkoon kanssanne, jalo sire; mitä tietä tulee lohikäärme?"
Kuin iso-otsaiset härät yhteen iestävi maamies puimaan ohraa kellervää elotanterehella; härkäin mylvivien jalat joutuen pui jyvät irti: noin hevot aimon Akhilleun, maan tömisyttäjät, kenttää kilpien, ruumihien yli kiitivät, vaunujen alla akseli hurmeess' ui, etukaiteeseen veri parskui, viskoutuin kavioista ja vinhain pyörien alta.
Muistan myös nähneeni, kuinka ihmiset ajoivat uljailla hevosillansa kirkolle, että lumi lenteli uhkeain eläinten kavioista. Moni kova kokkare lensi minuunkin ja siitä jo sain ajatelleeksi, että olisi tarpeen hiukan pienentää niin mahtipontisia hevosia, ettei lumi tuiskaisi niin korkealle heidän jaloistansa. Vihdoin lähdettiin minua taluttamaan kirkon rappusille.
Kun päivyt ylentelihen, Joka kaislanen kahahti, Joka korttehut kuhahti, Minun vatsani varahti; Kun kuuhut ylentelihen, Silloin matka mairisampi, Silloin kulku kukkarampi, Astuntani armahampi. Varjele Jumala soasta. Varjele vakainen luoja, Kaitse kaunoinen Jumala, Kavioista vainovarsain, Sorkista sotahevosten!