Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Suomi on minun synnyinmaani, minä olen Suomessa, minä olen vapaa pääskynen tirlitt, tirlitt, trlitilitilii! tirlitilitilii!" Se oli Hirundo Heraldika. Taivas oli sininen ja ilma oli kirkas; kaikki puut jo pistivät esille vihantia lehtysiään ja maasta nousi orasta, kuni neulojen neniä. Sini-salon sydämmessä hyppelehti pienoinen puro kallioitten kainalossa.
Nyt oli toinen aika, se jolle luonto lupaa paljon, vaan usein pettää; jolloin pihlajat kukoistavat ja linnut laulavat; jolloin oraat ovat vihantia ja apila nostaa päätänsä nurmesta; se aika jona ei vielä tiedetä tuleeko kohtuulliset sateet ja kohtuulliset poudat eloa edistyttämään vai pitkälliset sateet tai pitkälliset poudat sitä turmelemaan.
Haamoittaessaan siellä keskellä voipia, vihantia puita on se ikäänkuin muistuttaakseen: kerran sinutkin tavottaa elinvoimia kuluttava vanhuus! Nyt kohoavat korkeat, äkkijyrkät kallioseinät molemmin puolin. Matala petäjänäreikkö kallioilla lisää seinäin korkeutta. Kapeana juovana näkyy taivas, se on kattona tässä kalliokäytävässä, jonka lattiana on palava koski. Jylhän ihanaa!
Ainoalla lasiakkunallaan näytti se, ikäänkuin ihmeissään, katsoa töllöttävän noita ympäristöllä kasvavia, vielä tuiki vihantia viljoja. Muutoin näytti tuokin ihmisasumus asujamettomalta ja autiolta. Vihdoinkin viimein liikahti pirtin seinustalla jotakin. Yösijaltaan, läheisen petäjän oksalta, tirkisti sitä pihamaalla liikkujaa hyvin uninen ja harmaa varis.
Kaipaan noita rajusti kohisevia jokia, noita hienoja, tuoreita, vihantia nurmikoita, noita synkkiä hongikkoja, noita pieniä valkeiksi maalatuita talosia yrttitarhoineen ja ruskeine polkuineen laaksojen läpi. Kaipaan noita korkeita vuoria, joill' on lunta huipulla, tuota meri-ilmaa, noitten pitkäin, kesäaaltojen hiljasta loisketta sekä niillä kiikkuvia venheitä.
Meidän mökkimme oli jotenkin kauniilla paikkaa. Kolmella taholla oli iso hongisto, ja neljännellä kohiseva joki, jonka reunoilla kasvoi vihantia koivuja ja leppiä. Joen pohjas puolella oli tavattoman suuri kallion kieli. Tässäpä olikin minun rakastettu olopaikkani, sillä kallion kukkulalta taisin minä nähdä kirkon ja paljo muuta, joka saattoi minun ihmettelemään. Minä näin myös sotamiehen töllin, joka oli jotenkin likellä, vaikka en koskaan saanut sinne mennä. Kirkko oli kuitenkin se paikka, joka enemmin kaikista kiihotti uteliaisuuteni.
Yksi puu vain viel' on ainoin Lehdissänsä murheissaan, Puistaa kyynelvetten painoin Vihantia kutrejaan. Sydän tää on syksytieno, Mutta puu, mi vihannoi, Se on kaunis kuvas hieno, Sinun, armas rouva, oi! Niitä näitä Kuun välkkehessä meri on, Veet hiekkaan hiljaa suistuu; On sydän raskas, rauhaton, Ja mieleen laulu muistuu.
Silloin puolankukka ei vaan kukka mutta marja nosti päätänsä ylemmäksi, heilutteli vihantia lehtiään ja lähetti muurahais-pesäänkin sanan, että kesä jo on tulossa. Hän tahtoi kaikin mokomin huomauttaa, että nyt jo on aika lähteä kalastamaan sekä karjaa paimentamaan, koska muutoin voisi paras aika mennä käsistä.
Sitte kuin Andes-vuorien yli ja kaupungin läpi menevä rautatie valmistui, on San Luis alkanut paremmin kukoistaa. Mimmoinen itse kaupunki onkaan, niin sillä kuitenkin on viehättävä asema, korkealla ylängöllä, perällä Andes-vuorien lumipeitteiset huiput ja viheriöivä, Chorillos-virran kastelema laakso, jossa yltympäri kasvaa reheviä, vihantia hedelmäpuu-tarhoja.
Päivän Sana
Muut Etsivät