United States or Caribbean Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !


Jos saavuta en minä vapauttain suru milloinkaan ei suistu surun sävelet raikuvat rinnastain, ei aurinko mielehen muistu. Olen kuitenkin kuoleva ihminen mene milloinkaan ei ehtoo oli vapaus solkeni sorjin, sen minä hukkasin linnan lehtoon. Tai aaltojen alle se vaipunut lie oli salmi ja salmessa saari valon vaeltajien nyt sinne on tie, mut missä on onneni kaari?

Kaksi iloista ylioppilasta astuskeli esiin pitkin tietä puiden välistä. Ensin lauloi toinen heistä yksinään; se laulu kuului rastaan laululta, mutta sitten kumppani yhtyi lauluun ja nyt se kohisi kuin kedon yli lentävä myrsky. He lauloivat villistä metsästä, jossa ilo on korkealla kun otuksen ajo käy ja metsä humisee ja huudot raikuvat.

Rannat raikuvat taas teiriparvien iloisista kukerruksista ja lainkiertäjän pyssyn äänekkäistä pamauksista. Viimein vihastuu kevään hengetär talven sitkeästä taipumattomasta vastarinnasta. Kun eivät hänen lämpöiset henkäyksensä eivätkä suopeat sadekuurot ole saaneet talven valtaa väistymään, lähettää hän ankaran itätuulen repimään rikki talven viimeisiä kahleita.

Paimensoitot raikuvat. Eloa ja liikettä. SEPPO seuroineen laskeutuu taustalta esille. Terve, taitava takoja, Kihlajuhlan kilpasulho! Väinö ja Ilmari kättelevät toisiansa; keskustelevat. Yhteis-onnemme takoja! Terve teille, nuorsydämet, Onnen seppiä jokainen, Yhteis-onnen ja omansa: Hyvän tahdon, tarkan taidon. KANSA. Työkäsissä kansan onni. Ensim. Ei ole kiitosten kipeä. Toinen.

Yhtyvät lauluhun laaksot ja korvet, paisuvat pellot, laitumet laajat ja karjojen kellot, raikuvat taivahan rantojen torvet valkeuden juhlaa; Maa pyhä, laupias lahjoja tuhlaa. Minne riennät, vierivä virta? Kunne kohiset, pauhaava koski? Mereen! Mereen! Meill' on kiire! Tehnet teljen, särjemme sen. Tiedätkö tiesi, kansan aalto? Aika myrskyinen, minne menet? Vapaus, vapaus meitä viittoo!

Säikähtyen hypähtävät tyttöset tarhaleikistään ja kieltelevät vallattomia poikia, mutta yhä raikuvat rotkot pamauksista, eivätkä metsän heiluhännät uskalla kourusarvia lähestyä. Toisinaan käpyää uskalias poika korkeaan oravikuuseen, jonka latvasta sitten toitottaa pitkällä tuohitorvellansa. Heti kuuluu vastauksia kaikilta ilman suunnilta.

Ja voittoretkin juhlaisin Kuningas maillehen kulkee, Kerallaan armas rakkahin Syliinsä poikasen sulkee. Ja riemulaulut raikuvat Hovissa ja kaupungissa: "Kiitoksen saakoon taivahat, Taas onni on maakunnissa!" Vaan minister' saa surmansa Ja kansakin kuninkaansa, Saa kuningatar loistonsa, Jalo poikanen kunniansa. Tässä kuvatun tapauksen kertoo kansa toteutuneen Kiteellä Alakarjalassa.

Mut tiedän, jos solkeni löytäisin sen mene milloinkaan ei ehtoo taas olisin nuori ja onnellinen, en kulkisi kuoleman lehtoon. Näät ympäri minua kaartuvi oli linna ja linnassa vahdit ja siksi mun syömmeni synkästi lyö, kun raikuvat rattoisat tahdit. Tämä hyvää on, tämä kaunista on tule milloinkaan ei huomen olen sentään ma ijäti onneton, jos löydy ei vapaus Suomen.

Niinkuin lennättää rajupuuskia raikuvat tuulet, konsa on paahtava päivä ja tiet pöly paksuna peittää; puuskat puskevat päin, isot myllertäin pölypilvet: noinpa nyt yhteen syöksyi nuo, iso heill' oli into iskeä toinen toist' asevaskin taistelokenttään.

Vaarass' on taattojen tanner, vaarassa maammojen manner, onni ja vapaus maan! Raikuvat tornista torvet, vastaavat Väinölän korvet: Suomea suojelemaan! Vaarassa on kotikieli, on laki oikeamieli, on isä, äiti ja laps! Katso, jo rientävät uuteen kaikk' asevelvollisuuteen, vanhuskin harmajahaps. Vaarassa on suku Suomen! Koita ei konsana huomen, voiton jos saa vihamies.