United States or Togo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siks syöksyimme kuin sinivirtaisi vyöt, siks seisoimme kuin valon vahdit, siks tulta ne tuprusi pohjolan yöt, soi mielten ja miekkojen tahdit, mut Sulta me tahtomme, tarmomme haimme, Sult' yksin me voimamme, voittomme saimme, Sun hangistas nous unet, urhojen työt, nous taattojen, maammojen mahdit.
Hänen rintansa on niin kipeä, hänen päätänsä suonet hakkaa. »Anna anteeksi, Anja kulta, ja tanssimasta lakkaa! Tanssin tahdit mun pääni päälle kuin rautapiikit putoo. Kuolema ympäri kulmiani jo suruhuntuja kutoo. Lakkaa, lakkaa, Anja kulta! Anna soiton seistä, että mun silmäni sulkeuu elon pettävän harhateistä.» Kukaan häntä ei kuuntele. Yhä hurjemmin soitto soipi.
Vaan kynttiläkruunut kirkkaat yön selkään hohteen luo, ja tuulonen soiton tahdit ulos seisojan korviin tuo: yhä hohtavat posket, uhkuu nais-rinnat täyteläät, yhä riemuitaan elämästä, siell' ovathan nuorten häät.
Mutta hiljaa hiekalla puistikon, käy kaunis pieni Chelotte. »Kun tulis kohta Mauritz vain!» Yö henkii tuoksuja kuljettain. Ulos kadrillin tahdit tulvehtii. »Sst! hiljaa! Tuolla ken kuljeksii? Mon Dieu! miten olen ma peloissain! Jarl-herra ja sisar Anne-Marie!» »Nyt joutuin piiloon pensaan taa! Täss' ei auta sormea liikuttaa. Kuka moista ois siskosta uskonut! Miten hellät ja rakkaat kuiskailut!
Ens tahdit mister Hartley lyö, ja kuin nyyhkien kielistä viulujen käy saatot sävelten. Ikimennehet päivät ken mielehen johti? Ne astuvat unhosta tähtiä kohti, ne hiipii, ne marssii, ne karkeloi. Koko elämän kuoro yössä soi. Ja mister Hartley ihmeissään hän katsoo, kuuntelee miehiään. Niin aavistuksia täynnä on yö. Yhä mister Hartley tahtia lyö. Ilon, ikävän vuodet taistoineen hän elää uudelleen.
Mut tiedän, jos solkeni löytäisin sen mene milloinkaan ei ehtoo taas olisin nuori ja onnellinen, en kulkisi kuoleman lehtoon. Näät ympäri minua kaartuvi yö oli linna ja linnassa vahdit ja siksi mun syömmeni synkästi lyö, kun raikuvat rattoisat tahdit. Tämä hyvää on, tämä kaunista on tule milloinkaan ei huomen olen sentään ma ijäti onneton, jos löydy ei vapaus Suomen.
Vaan kynttiläkruunut kirkkaat yön selkähän hohteen luo, Ja tuulonen soiton tahdit ulos seisojan korviin tuo: Siell' hohtavi posket, uhkuu nais-rinnat täyteläät, Siell' riemuitaan elämästä, siell' ompihan nuorten häät.
BENVOLIO. No, mikä uros se Tybalt sitte on? MERCUTIO. Parempi kuin uroskissa, sen voin vakuuttaa. Oi! hän on kunniaseikkojen urhokas pääkomentaja. Tappelee kuin nuottien mukaan, tuntee tahdit, rytmit ja intervallit: vaarinottaa pienimmätkin nuottipisteet: yks, kaks, kolme! ja miekka on rinnassasi. Oikea silkkinapin teurastaja! Kaksintaistelija, kaksintaistelija!
Harvoin Matti kuitenkaan niin surumielisiä säveliä soitteli. Useimmiten pisti hän hilpeäksi polskaksi tai katrilliksi, ja silloin alkoi Nallenkin koipia ihan itsestään hypittää. Ei tarvittu enää edes viinaakaan. Yhden sijasta oli Nalle nyt saanut kaksi intohimoa. Pian oppi Nalle myös eri tanssien tahdit ja poljennon ymmärtämään sekä niiden mukaan jalkansa sukkelasti sovittamaan.
Vielä kuuli hänen korvansa herkästi tanssin ja marssin tahdit, vielä taisi hän kaikki temput, jotka hän oli oppinut nuoruudessaan, eikä hänen taituruutensa ollut koskaan ennen ollut näin korkealla. Mutta hän ei oppinut enää mitään uutta. Hän taisi vain sen, minkä hän oli oppinut nuoruudessaan. Hänellä ei ollut mitään työn-iloa tai kunnianhimoa enää.