United States or Azerbaijan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos ehkä kirjoittikin rivin, kaks, jäi vieras sulle sentään vierahaks. Ja sanoja et kaipaa ystävältä. Saat katseen kaikki ymmärtävän hältä; se katse sanaton jää unelmiis ja kieliin sydämen ja kyyneliin. Niin tulvehtii veri suonissas kuin mahla maan kevätaikaan puussa, ja päivä päivältä sielustas kuvat nousee kuin kukat toukokuussa.
Enskertaa miehen nyt sydämmeen Kevät=aurinko pilkehtii, Sulaneista nyt lähteist' ehtimiseen Vedet uhkuen tulvehtii. »Ja jos murheess', onnessa olla saan Mies joukossa sankarien, Sotahan olen valmis ja kuolemaan; Sois Herra jo huomenna sen!» Kirjall. Kuukauslehti maalisk. 1874 ja Kaikuja Hämeestä 1874; parann. 1889.
Ketään ei jätetä yksikseen, kellään ei saa olla mitään salaisuutta, kukaan ei saa vapaasti hievahtaakkaan, kun jo kysymyksiä tulvehtii. Kelta sait kirjeen? Näytäppäs! Sain siltä ja siltä. Kirjoittaako hän sinulle? Sitä en tiennytkään. Mitäpä hän sitten kirjoittaa? Missäs sinä olit eilen? Mitä sinä ostit? Paljonko se maksoi? Mitäs sinä aiot tehdä? Jopa menettelit kummallisesti. Niin en minä ikinä.
Mut ääni Jehovan Profeetan kautta haastaa: Pois sukus karkoitan Ma luvatusta maasta Ja sulta vallanperijän Ja poikapolven hävitän. 1900=luvulta. Vapauden keväisen virttä Nyt leivo se laulelee, Ja maamies peltotyöstään Sen laulua kuuntelee. Ja niinkuin vuolas koski Sävelet sen helkehtii, Ja talven painama rinta Kevättunnetta tulvehtii.
Se, mitä minä sain ja mitä minä tunnen, on suloista, elämää edistävää kuin keväinen sade auringon paistaessa, se on tietäni valaiseva kirkkaus, joka tulvehtii itse valon lähteestä, se on raitista, vahvistavaa kuin ilma alppien ylängöillä. Jos ero sen välillä, rakastammeko sukupuoliolentoina vaiko ihmisinä, on tällainen, eikö olisi voitto ihmiskunnalle jos opittaisiin rakastamaan ihmisinä?
Näen allani päivän paistaman maan keväthuumeessa huhtikuun. Läpi sen joet vierivät tulvillaan meren aukean aaltoiluun. Läpi sen kevät sykkien tulvehtii ja sen valtimot kuumina lyö. Vain metsien kohdussa piileksii syvin routa ja synkin yö. Ja jos totta ma näin: kevät armon toi asujalle jo myös tämän maan; jopa ihminen ihmisnä elää voi, elon siunaus sielussaan.
Lämmin ilma, joka maan ja taivaan täydeltä ylitseni ja ympäritseni tulvehtii; sileä maininkiaalto, joka loiskaa ja loiskaa, koskaan uupumatta, kuin ikiheiluri, jota näyttää pitävän liikkeellä joku salainen soudattaja joistakin toisista taivaankappaleista mikä huoleton autuus ja onni! Tämä tyyneys ei ole sisäjarven unettavaa, raukeata tyyntä. Merikin vaivuttaa uneen, mutta keveään ja raittiiseen.
Enskertaa miehen nyt sydämeen kevät-aurinko pilkehtii, sulaneista nyt lähteist' ehtimiseen vedet uhkuen tulvehtii. "Ja jos murheess', onnessa olla saan mies joukossa sankarien, sotahan olen valmis ja kuolemaan; sois Herra jo huomenna sen!" Sua Wadenstjernan nimi kauhistaa?
Tuo tottamaar on suurin riemun aine, Kun kansa puodillemme tulvehtii Ja paisuellen, lainehelta laine, Ahtaasta armoportist' tungeksii: Kons' ilmipäiväll' ennen neljän lyömää Luukulla riehutaan ja reudotaan, Kuin nälkäläiset puistaa, kirkuu syömää; Piletin vuoks' ne särkee kurkkujaan. Näin lumota voi seuraa senkinmoista Runooja vaan. Siis, veikko, taiallas nyt loista!
Graal, jonka malja tulvehtii tulvivarintaisen ihmisen edessä. Graal, jossa syvälaineisin ihminen lainehtii maailman sydämenä. Parsifalin sydän kasvaa. Graaliin on hänen mielensä. Konviramurin, suloriutumuksensa edessä herää Parsifal muistamaan Graalia.