Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Kun he sitten katselivat ympärillensä, he eivät nähneet muuta, kuin avaran lumikedon edessänsä ja takanansa Huippuvuorien kärjekkäät jäätunturit, jotka loittoa heloittivat, ikäänkuin suunnattoman suuret kultahelmet. Jäätikkö, jonka halkeaman kautta he olivat juosseet lymypaikkaansa, oli kokonaan kadonnut, ja yksin merikin näytti ainoastaan kapealta, siniseltä juomulta kaukaisessa etelässä.
Onhan nytkin sen tunturit Jylhät, korkeat, kaunihit; Vielä kaiketi kosket kuohuu; Totta vieläkin virrat vuoltuu Syvin uurtehin halki maan? Eikö merikin yhä vielä Huhdo rannikkoamme siellä? Myrskyn virtt' eikö kuulukkaan? Milloin, milloin sen nähdä saan? Talvismaailman mahti uus', Lumitannerten ihanuus, Mustat metsät ja synkät salot, Revontulien tummat palot, Nekin luontoa Pohjanmaan.
Vaan toisin ajoin on povi tää Kuin nukkuvan immen rinta, Mi vienosti huokuen hengittää, Tai tyyni kuin maidon pinta Ja taivahan kirkkahan kuvastaa Täm' aava, välkkyvä vesi, Kun päivä uus' usvasta sarastaa, Tai yöllä se tähtöstä pesi. Niin aattehen merikin aukenevi, Ik' ulappa ankaran syvä Sen pinnalla purtoset viiltelevi: Ja rannoilla liike on hyvä.
Siitä lähtien valtakunnan neitseet innostuivat prinsessan jalosta esimerkistä ja kaikki urhot tahtoivat elää ja kuolla ainoastaan hänen tähtensä. Mutta kuningas omisti kaikki prinsessan seuraajat pojikseen ja tyttärikseen. Eletty kertomus Merikin homehtuu pitkän tyynen jälkeen. Kirkkaana ja raittiina pysyäkseen kaipaa se liikettä, jota luonto sille toimittaakin.
Merikin tuo iloinen ja tasainen meri lepäsi yhtä tyynenä, paitsi että kaukaa kuului jotakin hillittyä, heikkoa, säännöllistä huokailua kuin nukkuvan hengitystä, ja ikäänkuin levitetyin käsin työntyen viheriäiseen ja kauniiseen maahan se näytti vaistomaisesti syliinsä sulkevan sen rannalla olevat kaupungit Stabiaen, Herkulaneumin ja Pompejin merensyvyyden lapset ja kasvatit.
Muistot, mitkä ovat uinailleet hänessä, heräävät; hänen silmänsä säkenöitsee ja koko hänen olennossaan astuu henkiin entistä miehevyyttä. Hänelle on merikin rakas, josko isänmaa on vielä rakkaampi; ja hän kertoo nyt kertomuksia, joita meidän täytyy ihmetellä, että hänelläkin on ollut päivänsä sen nä'emme ja kuulemme, ja väkisinkin anastaa hän meiltä meidän kunnioituksemme.
Merikin on käynyt vanhemman näköiseksi; hiljainen suru on kuin syksy vihannassa lehdossa; se ei murra, ei kuoleta, mutta se saapi vaalistumaan tuoreet lehdet elämän puussa. Merin katse on täynnä rauhaa ja nöyryyttä.
Merikin oli vapautettu ja kohotteli rintaansa tyynenä maininkina, mikä tuolla kaukana ulapalla kohahteli omia kohinoitaan, ja nosti kangastuksena korkeuteen etäisiä maita ja kaukaisia kukkuloita ja kirkkojen torneja.
Tuost' ilmasta, jot' avopäin hän kesti Ja hornan-mustass' yössä, pystyyn noussut Merikin ois ja sammuttanut tähdet. Mut vanhus-raukka taivaast' auttoi satamaan. Tuoss' yössä portillas jos susi ulvois, Sanoisit varmaan: "avaa, portin vahti!" Julminkin silloin suopuis. Mut näen vielä, Kuin kosto lennoss' iskee moisiin lapsiin! CORNWALLIN HERTTUA. Sit' et näe koskaan. Kiinni tuoliin, miehet!
Lämmin ilma, joka maan ja taivaan täydeltä ylitseni ja ympäritseni tulvehtii; sileä maininkiaalto, joka loiskaa ja loiskaa, koskaan uupumatta, kuin ikiheiluri, jota näyttää pitävän liikkeellä joku salainen soudattaja joistakin toisista taivaankappaleista mikä huoleton autuus ja onni! Tämä tyyneys ei ole sisäjarven unettavaa, raukeata tyyntä. Merikin vaivuttaa uneen, mutta keveään ja raittiiseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät