United States or Georgia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pohjaispuolen, osaksi aivan puuton, tasanko on yksitoikkoista; mutta lehtipensasten ympäröiväin niittyjen viehättävä vihanne, mitä muhkeimmat viljavainiot, kauniit maisemat muhkeine puutarhoineen, siistit kylät ja osaksi komeat kaupungit viehättävät siellä silmää. Maasta tuskin on palaakaan käyttämätöntä; taito ja luonto toistansa kaikkialla kättelevät.
Paimensoitot raikuvat. Eloa ja liikettä. SEPPO seuroineen laskeutuu taustalta esille. Terve, taitava takoja, Kihlajuhlan kilpasulho! Väinö ja Ilmari kättelevät toisiansa; keskustelevat. Yhteis-onnemme takoja! Terve teille, nuorsydämet, Onnen seppiä jokainen, Yhteis-onnen ja omansa: Hyvän tahdon, tarkan taidon. KANSA. Työkäsissä kansan onni. Ensim. Ei ole kiitosten kipeä. Toinen.
TULIJA Touhukkaasti: Sinäkö se oletkin, veli hopia? No se sattui terve, terve! Kättelevät. Samoilla asioilla tietysti katsos minäkin jo jätin sen kirotun veenijoukon ja olen nyt tosi-sininen Urmaan mies! IMARI Tuiki hämmästyneenä: Vai niin...? Purevasti: Minäkin jo jätin maansamyyjät! Menevät.
LAAKSO-MERVI Mistäs nyt tuulee, kun vuorikauriita laaksossa näkee? VUORI-MERVI Hilpeästi: Ka, vuorilta tuulee, vuorilta! Terve kättä! Kattelevat, käyvät yhdessä alaspäin. LAAKSO-MERVI Ja mitäs vuorille? VUORI-MERVI Synkistyen: Harmaata! Rajariitaa ja veripäistä painia metsä-mervien kanssa, karhunmörinää, kaskensauhua sylkäsee ja kaarnanmaku aina suussa!
Mutta jos se näkee muita vapaita, iloisia kanarialintuja, yhtyy se joukkoon ja oppii pian vapautensa arvoa käsittämään. Niin! Minä ymmärrän teitä. Tehkäämme me kolmen liitto. Minä yhdyn teidän vapaasen seuraanne. Tahdotteko? KARHI ja HELLI. Riemulla! Ja nyt rupeatte te, herra Karhi, meitä sinuttelemaan. Kernaasti. Ja tekin nimitätte sitten vaan Teuvoksi minua. No tietysti. Kättelevät.
Pääsen niiden avulla kuitenkin keisarillisen linnan keskimäiseen kerrokseen. Siinä on etehiskäytävä, jonka aukinaisista ovista näkyy pitkän pitkä rivi valaistuja huoneita. Tuntematon ystäväni astuu yhdestä sisään, ja kun minä nousen saman kynnyksen yli, näen seuraavan oven suussa hänen ylhäisyytensä kreivi Heydenin. Hänen vieressään seisoo kullankiiltävässä univormussa juhlamenojen ohjaaja kreivi Armfelt. Ja toisella puolella kreivinna Heyden ja yksi hänen tyttäristään. He ottavat vastaan vieraita ja kattelevat niitä, jotka kreivi Armfelt heille esittää. Kunkin täytyy sanoa nimensä kreivi Armfeltille. Tuon kaiken minä jo ennakolta osasin ulkomuistista. Ja kerrattuani sen vielä yhden kerran mielessäni astuin minä siihen huoneeseen, jossa kaiken tämän tuli tapahtua. Vainoamani herrasmies on kadonnut näkyvistäni. Onko hänet maa niellyt? Edessäni on toinen herra, jolla on oikeassa kädessä hansikas ja hattu kädessä eikä kainalossa. Minulla ei ole. Enkä ehdi panna. Maan keskipiste vetää minua tavattomalla voimalla puoleensa. Mutta minua työnnetään takaapäin eteenpäin. Kreivi Armfeltin silmissä on kysyvä katse. Kuulen nimeni yhden kerran mainittavan.
On kyllin, kun minun täytyy olla hänen kanssaan samojen ortten alla. Heljä ojentaa hänelle molemmat kätensä, nyökäyttää kevein mielin, menee. Rouka ja Hallo tulevat. ROUKA Terve! Tulimme varalta hyvissä ajoin. Kattelevat. URMAS Kunpa pian tulisikin, että hänestä pääsisimme! Nousevat sillanteelle. Minä olen päättänyt tänä päivänä sanoa vakavat sanat. Tästä on kerran tehtävä loppu!