United States or Liechtenstein ? Vote for the TOP Country of the Week !
HALLO Ja siihen loppuu uhriannit, heidän hengenpitimensä tepsii, tepsii! ROUKA Urmaalle: Mutta, hyvä ystävä, eihän meillä ole oikeutta URMAS Rajusti: Sen oikeuden otamme, Mervian nimessä! Vastustus on murrettava miekkoja, miekkoja, vaikka maan alta! S
Valo lankeaa osaksi vasemmalla olevasta, rakolla verhotusta leveänmatalasta ikkunasta, osaksi suuresta lakeisaukosta pirtinpatsaan vieressä. URMAS Istuu kahden toverinsa Rouan ja Horhojan kanssa pöydän ääressä, iskee kätensä pöytään: Heidän täytyy! Jokaisen mervin täytyy taipua yhteisyyden alle! ROUKA Mutta mitä sanomme noille metsäläisille?
On tempaavinaan suitsista: Hei, Purmo, täyttä neliä! Ratsastaa, jännitettyjä käsiään nelistyksen tahdissa liikuttaen, niin että koko ruumis väräjää, kiivaasti läähättäen: Hih-hih-hih-hih-hih ... kovemmin! ... hih-hih-hih-hih-hih-hiiii. Painuu hiljaiseksi. Rouka, joka on noussut häntä rauhottaakseen, istuutuu. Urmas kohoutuu lepoasennosta istualleen ja kumartaa syvään.
Sinä, Rouka, kerrot kuinka Niitty-Mervian ja Järvi-Mervian miehet miekan iskutta sopivat kuumaksi tulistuneen kiistansa. Te kerrotte mitä täällä on uhrattu, mitä tehty ja toimeen saatu. Te vannotte että ne, jotka näin tekevät, eivät voi sallia heidän siellä toisiaan veristävän! Nousee: Niin, itse tiedätte. Olkoon matkanne onnekas minä puolestani lähden huomenna Viiron-Merviaan.
Rouka ja Heljä katsovat toisiinsa neuvottomina, jäävät lähelle. Mervian lapset! Matala olen minä tänä hetkenä puhumaan, matala jokainen ihmisestä syntynyt. Onko tämä unta? Katsokaa Mervian vapaudenpäivän aamunkoittoa! Syleilkää toisianne te uudestaan syntyneen Mervian lapset!
Pöydän etupäässä olevalla noja-istuimella lepää Urmas, nojaten päätään istuimen selukseen kiinnitettyyn pielukseen, jalat pienelle jakkaralle kohotettuina. Hänellä on päällään ainoastaan pitkä, valkoinen yöviitta ja peurannahkavirsut jalassa. Hän on hyvin vanhettunut ja riutunut tukka ja parta lähes valkoiset. Vastapäätä, pöydänedusrahilla, istuu Rouka. On varhainen aamuhetki.
HALLO Olkapäätään kohauttaen: Haaveilet, kuin runonruikuttaja kanteleen ääressä! Joukot ovat joukkoja ja pysyvät joukkoina. Osottaa maahan: Tuolla on niiden paikka, kansan varallisuuden maaperänä, josta se itse kohoaa korkeana ja kauvas näkyvänä! URMAS Heitä emme sovi siinä yksiin. Mutta miekkoja, miekkoja! ROUKA Paljoko meidän pitäisi vähintään saada? URMAS Ainakin puolet.
Nousevat sillanteelle: Ja uusia karttuu... KOVAS Uusia karttuu! Oletteko huomanneet orjainne keskuudessa mitään? USEAT Orjainko...? Urmas kääntyy uusia tulijoita tervehyttämään, miehet jäävät hiljalleen puhelemaan. Urmas palaa Hallon, Horhojan y.m. kanssa. ROUKA Tulijoille: Kovas täällä tietää kummia, miehet! Vuori-Merviassa kuuluu olevan jotain orjain kesken. HORHOJA On laaksossakin. Terve!
Urmas avaa silmänsä ja katselee ympärilleen, tuntee Rouan. Nousee pontevasti seisoalleen: Joko hevoset ovat satuloidut? ROUKA Painaa hänet hiljaa takaisin: Orjat juuri sukivat kyllä pian joutuu. Huokaa raskaasti. URMAS Raukeasti: Levähdämme vielä sillaikaa... Pitkä on meillä matka... Vaipuu horros-uneen.
ROUKA ja HELJ